PIKARUOKAPÄIVÄ
Eihän se kaunis ole, mutta sitäkin maukkaampi. Munakas.
Töistä tultuani tänään oli ihan huikea nälkä. Tytär oli menossa mummolaan, joten ei tarvinnut tehdä ruokaa kuin itselle. Siihen nälkään piti saada jotakin, ja paljon, ja äkkiä. Paistoin sitten kuvan mukaisen munakkaan itselleni. Sisältää myös juustoa. Päälle olisin vielä heittänyt ison kasan rucolaa, mutta unohdin ostaa sitä kun oli loppu jääkaapista. Hyvältä se maistui ilman rucolaakin. Ripottelin päälle sitä itse tehtyä sipulista chilikastiketta.
Nam! Ja nälkäkin lähti.
MAKEA SIPULINEN CHILIKASTIKE
Äsken tuossa keittelin. Lisäilin aineksia aina välillä maistellen. Kirjasin samalla sitten ylös, mitä soosiin tuli laitettua. Eli tässä sen pohjalta laatimani resepti:
n. 80 g punaista chiliä
2 kpl punasipulia
1 kpl yksikyntinen valkosipuli
4 dl sokeria
1,5 dl vettä
1,5 rkl väkiviinaetikkaa
reilu tl suolaa
aavistus jauhettua valkopippuria
Poistin chileistä siemenet. Pikoin pieniksi chilit, sipulit ja valkosipulin. Laitoin kaikki ainekset kattilaan ja keittelin. Lisäilin chiliä, sokeria, vettä, etikkaa, suolaa ja valkopippuria sillä tavalla vähitellen, joten määrät on vähän sinnepäin. Makuhan se on mikä ratkaisee, ja jokaisen kannattaa laittaa oman maun mukaan aineksia. Keitellessä minulla meni reippaasti yli puoli tuntia. Jäähdytin kastiketta vähän ja pistin pulloon (0,5 l). Säilyy hyvin jääkaapissa, mutta tulee kyllä käytettyä aika nopeasti, sillä sopii yllättävän monen ruuan maustamiseen.
Chilichutney on sitten tästä samasta reseptistä versio, jonka lopputuotos on koostumukseltaan paksumpaa, enempi hillomaista. Siihen vain ei tule tuota vettä kuin pienenpieni loraus.
UUNI- SITÄ SUN TÄTÄ
Kalapäivä. Tyttären kaveri on ollut meillä tämän päivän kyläilemässä, joten sain tehdä ruokaa kolmelle. Kalaa teki mieli, ja lohifile oli tarjouksessa, joten päädyin sen vuoksi uuniloheen. Jälkiruuaksi päätin kokeilla uunijäätelöä todella pitkästä aikaa. Varmaan joskus parikymmentä vuotta sitten tehnyt viimeksi moista herkkua.
Ensin tein sokerikakkupohjan. Ohuen sellaisen. 3 munaa laitoin. Desin sokeria sekaan ja vaahdotin kunnolla. Vehnäjauhon lisäksi laitoin myös perunajauhoa (yhteensä 1,5 dl), ja tietysti leivinjauhetta teelusikallisen. Raastoin vielä sekaan vähän sitruunankuortakin. Paistui sopivaksi noin kymmenessä minuutissa.
Kakkupohjan paistuessa tein nopeasti kalalle kastikkeen jääkaappiin tekeytymään. Turkkilaista jogurttia, sen sekaan sitruunan mehua, valkopippuria, suolaa, sokeria, ruohosipulia. En nyt muista enää laitoinko muuta. Maistelin välillä ja sen mukaan lisäilin aineksia. Tilliä en muistanut ostaa, sitä olisin muuten laittanut myös. Sitten valmistelin kalan. Lohifileen pinnalle vain suolaa ja sitruunapippuria sekä mustaa pippuria ja kala uuniin samalla uunin avauksella kun otin kakkupohjan ulos. Kalan paistoaika riippuu niin paljon kalan koosta, että ihan turha antaa mitään vinkkiä ajan suhteen. En edes kelloa sille tainnut pahemmin vilkaista, kun tarkkailin vain, milloin näyttää sopivalta.
Pesin, kuorin ja pilkoin seuraavaksi. Juureksia. Porkkanaa, lanttua, bataattia sekä punasipulia. Kuutiot kulhoon ja marinadi päälle. Marinadiin laitoin oliiviöljyä, valkosipulia, rosmariinia, mustaapippuria ja suolaa. Sitten kumosin marinoidut juurekset laakeaan uunivuokaan ja lykkäsin nekin uuniin paistumaan. Kun otin lohen pois, lisäsin lämmön 200 asteesta 250 asteeseen, jotta uunijuurekset ottivat vielä lopuksi hyvän värin ja pienen rapeuden pintaansa.
Tämän uunissa paistelun ohessa keitin myös lapsukaisille perunoita, kun heille ei jostain syystä nuo uunijuurekset oikein tunnu maistuvan.
Kukin sai makunsa mukaan repiä salaattia lautaselleen ja ottaa tomaattia, kurkkua ja sitruunaa siihen lisäksi. Sen kummemmin en salaattia alkanut tekemään.
800 g:n lohifile meni kokonaan ja paljon upposi lisukkeita ja kastikettakin. Hyvin tuntui ruoka maistuvan!
Lasten vielä jatkaessa pääruuan syömistä, siirryin jälkiruuan kimppuun.
Ensin keitin kahvin valmiiksi myssyn alle tekeytymään. Kaivoin esille aiemmin valmistelemani uunijäätelön ainekset: kakkupohja, jonka olin jo siirtänyt piirakkavuokaan, valmiiksi hieman sulamaan ottamani puolisen litraa pakastemarjoja, ruuanlaiton yhteydessä valmiiksi puristamani sitruunamehutilkan sekä samoin jo silloin valmiiksi erottelemani 4 munanvalkuaista. Vatkasin valkuaiset ja 2,5 dl tomusokeria kovaksi vaahdoksi. Sekoitin marjojen sekaan vielä sitruunamehun, kostutin kakkupohjaa hieman marjoista valuneella mehulla ja lisäsin sitten vielä marjojen sekaan vähän kanelia ja sokeria. Marjat levitin kakkupohjan päälle. Sen päälle sitten viipaloin vähän yli puolet litran jäätelöpaketista. Koko komeuden vuorasin sitten marenkivaahdolla siten, ettei jäänyt reikiä mihinkään (ettei jäätelö sulaisi uunissa ihan löröksi).
Ihan muutama minuutti 250 asteisessa uunissa (sopivasti väriä pintaan) ja ei muuta kuin syömään. Päälle laitoin jokusen marjan koristeeksi.
Tytär kutsui mummonkin naapurista kahveelle ja hyvin maistui jälkkärikin kaikille.
VAPAAPÄIVÄ
Tänään on ensimmäinen kolmesta perättäisestä vapaapäivästäni. Yritän ottaa rennosti, ja päästä mahdollisimman vähällä vaivalla siis myös ruuanlaiton suhteen.
Aamu alkoi tutulla kaavalla:
Heräilin vasta puoli kahdeksan maissa. Ensimmäisenä laitoin uunin lämpiämään. Käytin koiran aamupissalla ja kävin siirtämässä auton pois parkkipaikalta, koska oltiin tilattu traktori auraamaan parkkis, joka olikin kieltämättä ihan karmeassa kunnossa kaikkine jääkökkäreineen. Nostelin lusikalla taikinasta sämpylät pellille, ja tuoreet lämpimäiset tulivat uunista jo vartin yli kahdeksan. Tyttärenkin sain houkuteltua ylös sämpylöiden voimalla. Hänellä jo kiire olikin, koska yhdeksän jälkeen lähti jo kisareissulle isovanhempien kanssa.
Lounasaikaan harkitsin jo kauppaan lähtöä ja jonkun herkullisen aterian ainesten hankkimista, kun katsoin jääkaappiin. Sieltähän sitä löytyi jämäruokia ja tietysti vihanneksia ja hedelmiä, joten hylkäsin kauppareissuhaaveet ja päätin tehdä salaatin.
Sinne upposi keitetyt riisit, broilerit, jääsalaattia ja appelsiinia. Piti laittaa punasipulia, mutta viimeinen jäljellä ollut sipulini olikin mennyt huonoksi :(. Maustoin suolalla ja pippurilla ja ripottelin vielä pinnalle chilichutneyta antamaan mukavaa potkua makuun.
Raikasta ja hyvää. Nälkä lähti, mutta ei tullut ähky olo. Salaattia jäi vielä kulhoon jääkaappiin, joten voi olla, että seuraavan kerran kokkaan vasta huomenna.
VOIHAN PANNUKAKKU!
No niin. Ystäväni juuri äsken laittoi viestiä, että hänen tekisi mieli kunnon kahvia ja jotain hyvää sen kanssa. Kyseli, mitä löytyy, jos tulee kylään. No, kahvia olen valmis aina keittämään. Siinä on sellainen juoma, joka on tämän maailman nautintoaineista se vihonviimeinen, josta suostuisin luopumaan. Tai siis en suostuisi ikimaailmassa luopumaan kahvista. Vaikka kaikesta muusta pitäisi luopua, kahvia olisi pakko saada.
No, mitä makeaa hyvää kahvin kanssa? Eihän meillä koskaan ole mitään sellaisia kaapissa valmiina, kun ei niitä meillä juurikaan edes syödä. No, maitoa, munia, voita, sokeria, suolaa ja leivinjauhetta sekä jauhoja nyt toki löytyy, joten niistähän saa pannukakkutaikinan alta aikayksikön.
Onneksi raahasin tänään kaupasta 3 litraa maitoa. Tytär kun nykyään juomalla juo sitä aivan käsittämättömiä määriä. Eilenkin kiskoi lasillisina yhteensä kaksi litraa. Ei siinä mitään, hyvä ettei tarvi patistaa juomaan maitoa, mutta nyt oli sentään jäljellä vielä tarpeeksi, jotta sain sen pannaritaikinankin tekaistua.
Pannaritaikina, kuten aina, syntyi hetkessä. Avasin maitopurkin ja kaadoin siitä ensin suurimman osan. Ehkä lasillinen jäi purkin pohjalle jäljelle kahvimaidoksi. Kouralla mätin sekaan sokeria, neljä pientä kourallista. Suolaa pistin ehkä teelusikallisen, en mitannut sitäkään. Pari kananmunaa sekoitin sekaan ja laitoinpa vähän vaniljasokeriakin. Jauhoja laitoin reilun 4 desiä. Perus muistisääntöni on pannaritaikinaan noin puolet maidon määrästä jauhoja. Koostumuksestahan sen näkee, joten en mitannut jauhojakaan, mutta jos ei paljon tee, niin kannattaa mittailla. Sitten sitä oppii sen koostumuksen vasta, kun on riittävän monesti kokkaillut. Niin, ja livautin sitä leivinjauhettakin sen suurinpiirtein teelusikallisen. Tässä vaiheessa jätin taikinan tuohon vähän tekeytymään. Ajattelin tässä välissä kirjoittaa tämän jutun ja käväistä pikaisesti suihkussa.
Enää ei tarvitse kuin sulattaa reilusti voita ja laittaa se taikinan sekaan. Sitten vain kaadan taikinan isoon laakeaan vuokaan, jonka vuoraan leivinpaperilla. Ja ei kun uuniin! Uunin lämpötila saa olla reilu parisataa astetta ja kaipa se valmiiksi tulee noin puolessa tunnissa, riippuu kuinka vaalean/tumman lopputuloksen haluaa. Sitä voi sitten tiirailla että milloin on sopivaa.
Jääkaapista löytyy useampaakin hilloa lisukkeeksi, joten eiköhän siitä herkkua synny tarpeeksi kun niitä mättää pannukakun päälle.
Uunin laitoin juuri lämpeämään, joten nyt taidan livahtaa sinne suihkuun.
KESÄKURPITSALASAGNE
Tähänkin lisään kuvan, kun seuraavan kerran tätä herkkua jälleen kokkailen.
Uusimman Yhteishyvän ruokaliitettä lueskellessa yksi resepti pakotti houkuttelevuudellaan sitä välittömästi kokeilemaan. Sattui olemaan vapaapäivä, niin tartuin heti toimeen. Se kannatti!
Vähän sovelsin mausteita oman maun mukaan, mm. reilusti valkosipulia. Mieleen tuli vasta jälkikäteen (syödessä siis), että varmasti olisi tähän ruokaan sopinut, kun olisi väliin vielä viipaloinut tomaattiakin, tai jotain muitakin kasviksia, esim. paprikaa. Minä mm. sivelin kesäkurpitsanviipaleet oliiviöljyllä ennen vuokaan asettelemista. Reseptin aineksissa mainitaankin oliiviöljy, mutta itse ohjeessa siitä ei kai puhuta mitään. En oikein tiedä mihin se ohjeen mukaan olisi pitänyt laittaa, eihän jauhelihan paistamiseen ainakaan tarvitse rasvaa laittaa. En ole varma luinko reseptiä riittävän tarkkaan. Lähinnä siis idean siitä poimin ja sitten riensin kauppaan ostamaan aineksia.
Uunista leijaileva tuoksu oli suorastaan taivaallinen. Ihan malttamattomana odotin, että pääsisin ruokaan käsiksi. Ja kyllä se oli maultaan vähintäänkin sen taivaallisen tuoksunsa veroista. Sitä todisti myös ystäväni, joka poikkesi meillä kylässä ennen iltavuoroon lähtöään. Ei ollut ehtinyt kotona syömään, ja piti tyhjää vatsaansa sillä hetkellä onnenpotkuna, koska sai herkutella tätä uskomattoman namia ruokaa. Lisänä oli vielä juuri ennen lasagnea uunista otetut sämpylät. Molemmat päätimme tehdä tätä herkkua toistekin, todennäköisesti vielä pian ja useastikin. Aloin jo suunnitella kesäksi kesäkurpitsaviljelmää takapihalle, jotta olisi raaka-ainetta sitten riittävästi omasta takaa!
Tämä resepti on vielä siitäkin mukava, että olen pyrkinyt vähentämään mm. pastan ja perunan käyttöä, enkä niitä höttövehnäleipiäkään yleensä popsi. Eli kai tässä jonkin sortin hiilarien vähentäminen on ollut käynnissä. En niitä ole poistanut ruokavaliostani, enkä aio niin tehdä vastaisuudessakaan. Syön mitä mieli tekee, ja piste. Ei kun huutomerkki! Kuitenkin, pidän hyvästä ruuasta, enkä halua syödä itseäni turvoksiin ja oloa huonoksi. Silti syön mielelläni hyvää ruokaa paljonkin, joten tämän tyyppiset reseptit sopivat siihen tarkoitukseen.
Jos vain pidät kesäkurpitsasta, niin todellakin suosittelen tätä kokeilemaan!
21.8.2012
Pitää näköjään varmuuden vuoksi kopioida tuo Yhteishyvän resepti tähän tekstiinkin. Tulin vilkaisemaan että mitä tuohon alkuperäiseen reseptiin kuuluikaan, ja yritin avata tuon tekstini alussa olevan linkin. Sivua ei löytynyt! Onneksi sentään löysin sanahaulla vielä reseptin sieltä Yhteishyvän sivuilta. Korjasin linkkiin uuden osoitteen, mutta täytyy nyt vielä tekstillä varmistaa, että jää talteen:
4 – 6 annosta
800 g kesäkurpitsaa
ripaus suolaa
Jauhelihakastike
400 g tomaattimurskaa
400 g jauhelihaa
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattisosetta
ripaus suolaa
ripaus sokeria
ripaus rouhittua mustapippuria
Lisäksi
250 g mozzarellajuustoa
1 dl juustoraastetta
Viipaloi kesäkurpitsat pituussuunnassa noin puolen sentin paksuisiksi. Ripottele viipaleille suolaa. Anna hikoilla 15 minuuttia. Kuivaa talouspaperilla. Nosta tomaattimurska valumaan siivilään. Paahda jauheliha pannulla ja lisää joukkoon hienonnetut sipulit. Lisää tomaattisose ja -murska. Mausta. Valuta ja viipaloi mozzarella. Nostele uunivuokaan kerroksittain kesäkurpitsaa, mozzarellaa ja jauhelihaseosta niin, että pinnalle tulee kesäkurpitsaa. Ripottele päälle juustoraaste. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia.
VALKOSUKLAA-MUSTIKKA-JUUSTOKAKKU
Tässä resepti suussasulavan ihanasta juustokakusta, joka paistetaankin uunissa. Jos vaikka on ollut ongelmia saada juustokakkua hyytymään, niin tälläpä pitäisi onnistua. Tämänkin reseptin olen saanut aikanaan, ”yllätys yllätys”, siskoltani, joka kokkailee herkkuja vieläkin ahkerammin kuin minä. Minä teen enemmän sellaista perus kotiruokaa. Sisko taas on perehtynyt enemmänkin kaikenlaisiis special-herkkuihin.
Valkosuklaa-mustikka juustokakku, siskon kanssa tehty
Keksipohja:
300g digestivekeksejä
150g voita
Kakkutaikina:
600g Philadelphiajuustoa
2,5dl maitorahkaa
1,5 dl sokeria
1dl maissitärkkelystä
2tl vaniljasokeria
3 munaa
1dl vispikermaa
200g valkosuklaata
1,5dl mustikoita
Säädä uuni 175 asteeseen. Murskaa keksit hienoksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele keksinmurit irtopohjavuokaan (noin 24cm halkaisija) pohjalle. Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia ja anna jäähtyä.
Vatkaa philadelphia-juusto ja maitorahka tahnamaiseksi. Sekoita joukkoon sokeri, maissitärkkelys ja vaniljasokeri. Hämmennä joukkoon munat yksi kerrallaan ja viimeiseksi kuohukerma.
Paloittele sulkaa ja sulata se vesihauteessa ja lisää taikinaan. Kaada taikina keksipohjan päälle ja ripoittele päälle mustikat. Paista kakkua uunin keskitasolla noin 40 minuttia. (Peitä alumiinifoliolla, jos kakku näyttää aiemmin kullanruskealta) Sammuta uuni ja anna kakun olla jälkilämmöllä noin 30 minuuttia.
Anna jäähtyä ja eiku syömään!
Ja tämä tosiaan kannattaa tehdä edellisenä päivänä ja antaa rauhassa jäähtyä yön yli.
VINKKI: On hyvä huomioida, että laita vuoan alle uuniin esim. piirakkavuoka, koska reunojen välistä valuu jonkin verran. Mutta vielä parempi vinkki: ota leivinpaperista sopiva pala joka peittää koko vuoan, rytistä se nyrkissä ihan mytyksi. tämän jälkeen sen saa aseteltua hyvin kakkuvuokaan.
PARHAISIIN AAMUIHIN
Sivuston otsikkokuva sen näyttääkin, mitkä kaksi asiaa kuuluvat useimpiin aamuihini. Uunituoreet sämpylät ja kunnon pannukahvit. Parhaiten ne maistuvat kiireettöminä aamuina, kuten vapaapäivisin tai iltavuoron osuessa työvuorolistaan. Onneksi siskoni oli bongannut kätevän reseptin Siken tv-ohjelmasta, missä aamiaissämpylät saa leivottua siten, että siihen menee aamulla mahdollisimman vähän aikaa. Tämä mahdollistaa sen, että ehtii aamuvuoroon mennessäänkin leipoa tuoreet sämpylät aamupalaksi.
Taikina tehdään siis jo illalla valmiiksi, annetaan kohota pari tuntia huoneenlämmössä ja nostetaan jääkaappiin kylmään aamua odottelemaan. Aamusella ei tarvitse muuta kuin lämmittää uuni, nostella lusikalla taikinasta sämpylät pellille, ripotella päälle jauhoja ja leikellä saksilla risti päälle. Sitten vain sämpylät paistumaan. Sillä välin ehtii hyvin käydä suihkussa ja pukeutua. Ja tottakai, ensin kun olen saanut sämpylät uuniin, keittelen ne pannukahvit jo myssyn alle muhimaan, jotta on sitten valmiina kun saa tuoretta leipää suoraan uunista.
Itse en tuota alkuperäistä reseptiä mitenkään orjallisesti noudata. Tuskin olen kertaakaan ihan sen mukaan tehnyt. Ensinnäkin, teen hieman pienemmän taikinan, niin mahtuu yhdelle pellille sämpylät. Laitan vettä puoli litraa ja hiivaa 20 g, suolaa hyvin vajaan ruokalusikallisen. Jauhoja yms. laitan sen mukaan, mitä kaapista sattuu milloinkin löytymään. Välillä laitan sekaan siemeniä, joskus puuroa, usein myös juustoraastetta. Voihan sinne lisätä vaikka perunamuusin jämät, jos on sattunut jäämään. Kaikkea kannattaa kokeilla. Kunhan oppii ensin sopivan koostumuksen taikinalle, niin sitten voi varioida, mitä sinne sekaan lisäilee. Eri jauhoja käyttäessä mittasuhteetkin muuttuvat. Koska eri jauhot ovat koostumukseltaan erilaisia, myös jauhojen yhteismäärä vaihtelee paljon.
Lopputuloksena joka tapauksessa uunista tulee ulos herkullisen rapeita sämpylöitä. Siken ohjeessa sanotaan, että älä peitä liinalla, muuten rapea kuori pehmenee. Minulla on ollut käytäntönä laittaa suoraan uunista tulleet sämpylät kankaiseen pussiin, jonka siskoni on minulle juuri tähän tarkoitukseen lahjaksi ommellut. Siinä ne pysyvät pidempään lämpimänä, ja ovat kyllä säilyneet myös tarpeeksi rapeina minun makuuni. Pussi on helppo kaapata mukaan vaikka töihin, jos haluaa joskus ilahduttaa työkavereitakin tuoreilla sämpylöillä. Kun pussi on kaunis, voi sämpylät tarjoilla vaikka suoraan siitä. Lämpimät sämpylät maistuvat sellaisenaan, pelkän voin kanssa, tai omilla mieliherkuilla päällystettyinä. Rucola, tomaatti ja juusto esimerkiksi maistuu oivalta yhdistelmältä näiden ihanuuksien kanssa. Nam!
Näiden leipomusten takia ei todellakaan tarvitse nousta montaa minuuttia aikaisemmin ylös, vaan ehtii hyvin normaalien aamurutiinien lomassa. Ei vaadi sen kummempaa veivaamista, vaivaamista tai pyörittelemistä. Helppoa ja hyvää. Tosi nopeasti opin reseptin ulkoa ja leivän hinnassa on tullut isot säästöt, kun ei niitä tarvitse enää kaupasta kantaa. Ruisleivän ostan kyllä edelleen kaupasta, mutta siihenkin tekisi mieli löytää hyvä resepti, jotta voisi alkaa kotona tehdä. Eli otan mielelläni ruisleipäreseptejä vastaan, jos niitä jollakulla on takataskussa!
Parhaat eväät 