OMENAT PIIRAKAKSI
Omenoita riittää. Niistä täytyy kokkailla vähän joka päivä jotakin.
Pohjaan vatkaillaan 4 munaa ja 4 dl sokeria vaahdoksi. Sekoitetaan tl leivinjauhetta ja 4,5 dl vehnäjauhoa ensin keskenään ja sen jälkeen muna-sokerivaahtoon.
Pohjan päälle on jo viipaloitu omenat ja peitelty sokerilla sekä kanelilla. Viime silauksena ennen uuniin laittoa…
… vielä peitellään juustohöylän avulla voikerroksella.
175 asteisessa uunissa kun paistelee 35 min. niin tämän näköisen herkun saa aikaiseksi!
Ja ei kun syömään! Jos haluaa, voi nauttia vaniljakastikkeen kera, mutta hyvin maistuu ihan ilmankin.
RAPARPERIPIIRAKKA
4 munaa
4 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
raparperia
voita
kanelia
sokeria
Vatkaa sokeri ja munat kuohkeaksi. Sekoita jauhot (leivinjauhe sekoitettuna vehnäjauhojen sekaan). Minulla ainakin tänään vaikutti siltä, että hieman liikaa tuota jauhoa, joten voi olla, että riittäisi 4 desiäkin… Enkä ole varma miten se resepti alunperin on mennyt, koska tämä tuli ihan tuolta jostain takaraivon sopukoista eli ihan ulkomuistista menin. Leivinjauheen mittasin reilulla kädellä, eli saattoi menna 1,5 tl:kin.
Levitä taikina uunipelle leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle maun mukaan raparperia (jonka olet siis ennen sitä kuorinut ja paloitellut). Minä laitoin oikein reilusti raparperia, kun sitä tuntuu tuolla meidän pihamaalla riittävän ja se on hyvää. Sen pinnalle taas oman maun mukaan kanelia ja sokeria. Lopuksi vedä juustohöylällä voista viipaleita ja peitä niillä koko komeus. Sain kulumaan reilun puoli pakettia voita, joten siitäkin jo pystyin päättelemään, ettei lopputulos voi olla mitään muuta kuin älyttömän hyvää! Paista n. 35 min. 175 asteessa ja valmista on.
Tarjoile vaniljakastikkeen kera. Tänään meillä oli myös tuoreita mansikoita, joten tarjosin niitä myös herkun kanssa, ja sopivat enemmän kuin täydellisesti tähän kokonaisuuteen. Käytin muuten valmista vaniljakastiketta, Valion Eila laktoositon Vanhan ajan vaniljakastike, vispattuna. Oli tosi hyvää, NAM!!!
VOIHAN PANNUKAKKU!
No niin. Ystäväni juuri äsken laittoi viestiä, että hänen tekisi mieli kunnon kahvia ja jotain hyvää sen kanssa. Kyseli, mitä löytyy, jos tulee kylään. No, kahvia olen valmis aina keittämään. Siinä on sellainen juoma, joka on tämän maailman nautintoaineista se vihonviimeinen, josta suostuisin luopumaan. Tai siis en suostuisi ikimaailmassa luopumaan kahvista. Vaikka kaikesta muusta pitäisi luopua, kahvia olisi pakko saada.
No, mitä makeaa hyvää kahvin kanssa? Eihän meillä koskaan ole mitään sellaisia kaapissa valmiina, kun ei niitä meillä juurikaan edes syödä. No, maitoa, munia, voita, sokeria, suolaa ja leivinjauhetta sekä jauhoja nyt toki löytyy, joten niistähän saa pannukakkutaikinan alta aikayksikön.
Onneksi raahasin tänään kaupasta 3 litraa maitoa. Tytär kun nykyään juomalla juo sitä aivan käsittämättömiä määriä. Eilenkin kiskoi lasillisina yhteensä kaksi litraa. Ei siinä mitään, hyvä ettei tarvi patistaa juomaan maitoa, mutta nyt oli sentään jäljellä vielä tarpeeksi, jotta sain sen pannaritaikinankin tekaistua.
Pannaritaikina, kuten aina, syntyi hetkessä. Avasin maitopurkin ja kaadoin siitä ensin suurimman osan. Ehkä lasillinen jäi purkin pohjalle jäljelle kahvimaidoksi. Kouralla mätin sekaan sokeria, neljä pientä kourallista. Suolaa pistin ehkä teelusikallisen, en mitannut sitäkään. Pari kananmunaa sekoitin sekaan ja laitoinpa vähän vaniljasokeriakin. Jauhoja laitoin reilun 4 desiä. Perus muistisääntöni on pannaritaikinaan noin puolet maidon määrästä jauhoja. Koostumuksestahan sen näkee, joten en mitannut jauhojakaan, mutta jos ei paljon tee, niin kannattaa mittailla. Sitten sitä oppii sen koostumuksen vasta, kun on riittävän monesti kokkaillut. Niin, ja livautin sitä leivinjauhettakin sen suurinpiirtein teelusikallisen. Tässä vaiheessa jätin taikinan tuohon vähän tekeytymään. Ajattelin tässä välissä kirjoittaa tämän jutun ja käväistä pikaisesti suihkussa.
Enää ei tarvitse kuin sulattaa reilusti voita ja laittaa se taikinan sekaan. Sitten vain kaadan taikinan isoon laakeaan vuokaan, jonka vuoraan leivinpaperilla. Ja ei kun uuniin! Uunin lämpötila saa olla reilu parisataa astetta ja kaipa se valmiiksi tulee noin puolessa tunnissa, riippuu kuinka vaalean/tumman lopputuloksen haluaa. Sitä voi sitten tiirailla että milloin on sopivaa.
Jääkaapista löytyy useampaakin hilloa lisukkeeksi, joten eiköhän siitä herkkua synny tarpeeksi kun niitä mättää pannukakun päälle.
Uunin laitoin juuri lämpeämään, joten nyt taidan livahtaa sinne suihkuun.
VALKOSUKLAA-MUSTIKKA-JUUSTOKAKKU
Tässä resepti suussasulavan ihanasta juustokakusta, joka paistetaankin uunissa. Jos vaikka on ollut ongelmia saada juustokakkua hyytymään, niin tälläpä pitäisi onnistua. Tämänkin reseptin olen saanut aikanaan, ”yllätys yllätys”, siskoltani, joka kokkailee herkkuja vieläkin ahkerammin kuin minä. Minä teen enemmän sellaista perus kotiruokaa. Sisko taas on perehtynyt enemmänkin kaikenlaisiis special-herkkuihin.
Valkosuklaa-mustikka juustokakku, siskon kanssa tehty
Keksipohja:
300g digestivekeksejä
150g voita
Kakkutaikina:
600g Philadelphiajuustoa
2,5dl maitorahkaa
1,5 dl sokeria
1dl maissitärkkelystä
2tl vaniljasokeria
3 munaa
1dl vispikermaa
200g valkosuklaata
1,5dl mustikoita
Säädä uuni 175 asteeseen. Murskaa keksit hienoksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele keksinmurit irtopohjavuokaan (noin 24cm halkaisija) pohjalle. Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia ja anna jäähtyä.
Vatkaa philadelphia-juusto ja maitorahka tahnamaiseksi. Sekoita joukkoon sokeri, maissitärkkelys ja vaniljasokeri. Hämmennä joukkoon munat yksi kerrallaan ja viimeiseksi kuohukerma.
Paloittele sulkaa ja sulata se vesihauteessa ja lisää taikinaan. Kaada taikina keksipohjan päälle ja ripoittele päälle mustikat. Paista kakkua uunin keskitasolla noin 40 minuttia. (Peitä alumiinifoliolla, jos kakku näyttää aiemmin kullanruskealta) Sammuta uuni ja anna kakun olla jälkilämmöllä noin 30 minuuttia.
Anna jäähtyä ja eiku syömään!
Ja tämä tosiaan kannattaa tehdä edellisenä päivänä ja antaa rauhassa jäähtyä yön yli.
VINKKI: On hyvä huomioida, että laita vuoan alle uuniin esim. piirakkavuoka, koska reunojen välistä valuu jonkin verran. Mutta vielä parempi vinkki: ota leivinpaperista sopiva pala joka peittää koko vuoan, rytistä se nyrkissä ihan mytyksi. tämän jälkeen sen saa aseteltua hyvin kakkuvuokaan.
PARHAISIIN AAMUIHIN
Sivuston otsikkokuva sen näyttääkin, mitkä kaksi asiaa kuuluvat useimpiin aamuihini. Uunituoreet sämpylät ja kunnon pannukahvit. Parhaiten ne maistuvat kiireettöminä aamuina, kuten vapaapäivisin tai iltavuoron osuessa työvuorolistaan. Onneksi siskoni oli bongannut kätevän reseptin Siken tv-ohjelmasta, missä aamiaissämpylät saa leivottua siten, että siihen menee aamulla mahdollisimman vähän aikaa. Tämä mahdollistaa sen, että ehtii aamuvuoroon mennessäänkin leipoa tuoreet sämpylät aamupalaksi.
Taikina tehdään siis jo illalla valmiiksi, annetaan kohota pari tuntia huoneenlämmössä ja nostetaan jääkaappiin kylmään aamua odottelemaan. Aamusella ei tarvitse muuta kuin lämmittää uuni, nostella lusikalla taikinasta sämpylät pellille, ripotella päälle jauhoja ja leikellä saksilla risti päälle. Sitten vain sämpylät paistumaan. Sillä välin ehtii hyvin käydä suihkussa ja pukeutua. Ja tottakai, ensin kun olen saanut sämpylät uuniin, keittelen ne pannukahvit jo myssyn alle muhimaan, jotta on sitten valmiina kun saa tuoretta leipää suoraan uunista.
Itse en tuota alkuperäistä reseptiä mitenkään orjallisesti noudata. Tuskin olen kertaakaan ihan sen mukaan tehnyt. Ensinnäkin, teen hieman pienemmän taikinan, niin mahtuu yhdelle pellille sämpylät. Laitan vettä puoli litraa ja hiivaa 20 g, suolaa hyvin vajaan ruokalusikallisen. Jauhoja yms. laitan sen mukaan, mitä kaapista sattuu milloinkin löytymään. Välillä laitan sekaan siemeniä, joskus puuroa, usein myös juustoraastetta. Voihan sinne lisätä vaikka perunamuusin jämät, jos on sattunut jäämään. Kaikkea kannattaa kokeilla. Kunhan oppii ensin sopivan koostumuksen taikinalle, niin sitten voi varioida, mitä sinne sekaan lisäilee. Eri jauhoja käyttäessä mittasuhteetkin muuttuvat. Koska eri jauhot ovat koostumukseltaan erilaisia, myös jauhojen yhteismäärä vaihtelee paljon.
Lopputuloksena joka tapauksessa uunista tulee ulos herkullisen rapeita sämpylöitä. Siken ohjeessa sanotaan, että älä peitä liinalla, muuten rapea kuori pehmenee. Minulla on ollut käytäntönä laittaa suoraan uunista tulleet sämpylät kankaiseen pussiin, jonka siskoni on minulle juuri tähän tarkoitukseen lahjaksi ommellut. Siinä ne pysyvät pidempään lämpimänä, ja ovat kyllä säilyneet myös tarpeeksi rapeina minun makuuni. Pussi on helppo kaapata mukaan vaikka töihin, jos haluaa joskus ilahduttaa työkavereitakin tuoreilla sämpylöillä. Kun pussi on kaunis, voi sämpylät tarjoilla vaikka suoraan siitä. Lämpimät sämpylät maistuvat sellaisenaan, pelkän voin kanssa, tai omilla mieliherkuilla päällystettyinä. Rucola, tomaatti ja juusto esimerkiksi maistuu oivalta yhdistelmältä näiden ihanuuksien kanssa. Nam!
Näiden leipomusten takia ei todellakaan tarvitse nousta montaa minuuttia aikaisemmin ylös, vaan ehtii hyvin normaalien aamurutiinien lomassa. Ei vaadi sen kummempaa veivaamista, vaivaamista tai pyörittelemistä. Helppoa ja hyvää. Tosi nopeasti opin reseptin ulkoa ja leivän hinnassa on tullut isot säästöt, kun ei niitä tarvitse enää kaupasta kantaa. Ruisleivän ostan kyllä edelleen kaupasta, mutta siihenkin tekisi mieli löytää hyvä resepti, jotta voisi alkaa kotona tehdä. Eli otan mielelläni ruisleipäreseptejä vastaan, jos niitä jollakulla on takataskussa!
Parhaat eväät 