Ruokaa, kokkailua, makuja, reseptejä

VOIHAN PANNUKAKKU!

No niin. Ystäväni juuri äsken laittoi viestiä, että hänen tekisi mieli kunnon kahvia ja jotain hyvää sen kanssa. Kyseli, mitä löytyy, jos tulee kylään. No, kahvia olen valmis aina keittämään. Siinä on sellainen juoma, joka on tämän maailman nautintoaineista se vihonviimeinen, josta suostuisin luopumaan. Tai siis en suostuisi ikimaailmassa luopumaan kahvista. Vaikka kaikesta muusta pitäisi luopua, kahvia olisi pakko saada.

No, mitä makeaa hyvää kahvin kanssa? Eihän meillä koskaan ole mitään sellaisia kaapissa valmiina, kun ei niitä meillä juurikaan edes syödä. No, maitoa, munia, voita, sokeria, suolaa ja leivinjauhetta sekä jauhoja nyt toki löytyy, joten niistähän saa pannukakkutaikinan alta aikayksikön.

Onneksi raahasin tänään kaupasta 3 litraa maitoa. Tytär kun nykyään juomalla juo sitä aivan käsittämättömiä määriä. Eilenkin kiskoi lasillisina yhteensä kaksi litraa. Ei siinä mitään, hyvä ettei tarvi patistaa juomaan maitoa, mutta nyt oli sentään jäljellä vielä tarpeeksi, jotta sain sen pannaritaikinankin tekaistua.

Pannaritaikina, kuten aina, syntyi hetkessä. Avasin maitopurkin ja kaadoin siitä ensin suurimman osan. Ehkä lasillinen jäi purkin pohjalle jäljelle kahvimaidoksi. Kouralla mätin sekaan sokeria, neljä pientä kourallista. Suolaa pistin ehkä teelusikallisen, en mitannut sitäkään. Pari kananmunaa sekoitin sekaan ja laitoinpa vähän vaniljasokeriakin. Jauhoja laitoin reilun 4 desiä. Perus muistisääntöni on pannaritaikinaan noin puolet maidon määrästä jauhoja. Koostumuksestahan sen näkee, joten en mitannut jauhojakaan, mutta jos ei paljon tee, niin kannattaa mittailla. Sitten sitä oppii sen koostumuksen vasta, kun on riittävän monesti kokkaillut. Niin, ja livautin sitä leivinjauhettakin sen suurinpiirtein teelusikallisen. Tässä vaiheessa jätin taikinan tuohon vähän tekeytymään. Ajattelin tässä välissä kirjoittaa tämän jutun ja käväistä pikaisesti suihkussa.

Enää ei tarvitse kuin sulattaa reilusti voita ja laittaa se taikinan sekaan. Sitten vain kaadan taikinan isoon laakeaan vuokaan, jonka vuoraan leivinpaperilla. Ja ei kun uuniin! Uunin lämpötila saa olla reilu parisataa astetta ja kaipa se valmiiksi tulee noin puolessa tunnissa, riippuu kuinka vaalean/tumman lopputuloksen haluaa. Sitä voi sitten tiirailla että milloin on sopivaa.

Jääkaapista löytyy useampaakin hilloa lisukkeeksi, joten eiköhän siitä herkkua synny tarpeeksi kun niitä mättää pannukakun päälle.

Uunin laitoin juuri lämpeämään, joten nyt taidan livahtaa sinne suihkuun.

Advertisement

Yksi vastaus

  1. Pannari onnistui ja herkullinen tuoksu leijui asunnossa jo sen kypsyessä uunissa. Sekä mansikka- että lakkahillon kera tuli syötyä palat. Molemmat versiot maistuivat, joten en osaa sanoa, kumpi oli parempi vaihtoehto.

    Pannukahvi on niin hyvää, että sitä joisi vaikka kuinka. Pannarin kera sitä voisi jo kutsua täydelliseksi iltakahvihetkeksi, varsinkin kun seurakin oli mitä parhainta. Nyt voi sitten mennä yöunille maha täynnä pannukakkua. Samoin saa tehdä ystävänikin, ja tyttäreni. Jäi sitä meille vielä aamupalaksikin.

    6 maaliskuun, 2012 20:59

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s