POSSUN LAPA – UNOHTAMANI HERKKU
Tässä nyt kun popsin suussasulavan herkullista iltapalaa (lämpöisiä tuoreita sämpylöitä, niiden päällä kylmiä paksuja siivuja possusta, jonka valmistin eilen ruuaksi), päätin taas pitkästä aikaa kirjoittaa tänne ruokatietoja. Joka päivähän sitä jotain tulee tehtyä ja syötyä, mutta on tämä kirjoittaminen jäänyt nykyään hieman vähemmälle.
Tulin ostaneeksi tarjouksesta puolentoista kilon kimpaleen possun lapaa. Ihan ihmettelin itsekin jo kaupassa, että miksen ole aikoihin (useampaan vuoteen itseasiassa…) moista herkkua valmistanut. Niin helppoa ja simppeliä, edullista ja herkullista. Mukana kun on luuta ja nahkaa sekä rasvaa, niin kyllähän niistä makua irtoaa, vaikkei niitä syökään.
Valmistin lihan padassa hauduttamalla. Ensin hieroin pintaan kunnolla suolaa. Sitten kuorin ja paloittelin (reiluja paloja/lohkoja) porkkanoita ja sipuleita. Heitin lapapalan pataan, päälle porkkanat ja sipulit, epämääräinen roiskaisu kokonaisia maustepippureita ja päälle vielä lihalientä silleen, että melkein koko komeus peittyi. Uunissani oli 125 astetta. Annoin lihan siellä muhia ja hautua kypsäksi ehkä jotain nelisen tuntia. Kyllä tuli kypsää, irtosi luusta hyvin. Ja maku oli kohdallaan. Suolaa laitoin onneksi tarpeeksi. Sitä sai suht. reilulla kädellä pistää…
Keitin lisukkeeksi perunoita ja raastoin porkkanaa. Tytärkin kyseli, miksen useammin ole tällaista herkkuateriaa tehnyt. Aterian jälkeen otin lihakimpaleen erilleen, ja jäähdytin jääkaappiin. Erikseen sinne sitten jäähdytin myös liemen sekä omaan astiaansa porkkana-sipuliosaston. Muutama keitetty perunakin jäi sitten sopivasti, jotta oli tämän päivän ruoka melkein valmiina. Tänään paistelin pannussa eilisiä perunoita, porkkanaa ja sipulia. Lämmitin liemen ja sen seassa tämän päivän ruokailuun tarvittavan määrän lihaa. Jääkaapissa olevasta lihakimpaleesta on sen lisäksi riittänyt hyvin leikattavaksi mukavia makupaloja. Leivoin sämpylöitä tänään, ja sopivan maukas possun viipale sen päällä kyllä kruunaa maun.
Tytär vielä leipoi tänään jälkiruuaksi 4 viljan lastuja, kun teki mieli jotain makeaa. Piti tsekata mitä kaapista löytyy, jotta sai jotain kyhättyä. Pannaria ei viitsitty tänään tehdä, kun tuli jo muutenkin niin tuhdisti syötyä. Pari rapeaa lastua/keksiä kahvin kanssa riitti hyvin. Kyllähän niissäkin ainekset sinänsä kohdallaan oli: voita, sokeria, vaniljasokeria, vehnäjauhoa, leivinjauhetta ja 4 viljan hiutaleita. Ja siihen tyyliin niitä aineksia, että koostumus ja maku vaikuttivat suht. sopivilta. Hyviä tuli. Nam!
OMENAT PIIRAKAKSI
Omenoita riittää. Niistä täytyy kokkailla vähän joka päivä jotakin.
Pohjaan vatkaillaan 4 munaa ja 4 dl sokeria vaahdoksi. Sekoitetaan tl leivinjauhetta ja 4,5 dl vehnäjauhoa ensin keskenään ja sen jälkeen muna-sokerivaahtoon.
Pohjan päälle on jo viipaloitu omenat ja peitelty sokerilla sekä kanelilla. Viime silauksena ennen uuniin laittoa…
… vielä peitellään juustohöylän avulla voikerroksella.
175 asteisessa uunissa kun paistelee 35 min. niin tämän näköisen herkun saa aikaiseksi!
Ja ei kun syömään! Jos haluaa, voi nauttia vaniljakastikkeen kera, mutta hyvin maistuu ihan ilmankin.
Rocky road – mun oma versio
Paitsi että maistuu hyvältä skumpan kera iltapalaksi, on herkullista kahvin kera tai ihan vaikka pelkiltäänkin.
Ainekset:
2 kpl Fazerin sinistä maitosuklaalevyä
1 pss Väiski vaahtokarkkia (90g)
1 pss Paahdetut ja suolatut pähkinät (150g)
1/2 pss Taffel Chili Nuts (eli n. 75g)
Valmistusohje:
Pilko vaahtokarkit sopivan pieniksi paloiksi. Murskaa pähkinät (itse pistän pähkinät muovipussiin ja hakkaan leikkuulauden päällä paistinpannun pohjalla, mutta kukin toimikoon tyylillään…). Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita sulan suklaan sekaan vaahtokarkit ja pähkinät. Vuoraa vuoka (mun vuoka 22 * 28 cm) leivinpaperilla ja kaada seos siihen. Levitä tasaiseksi. Laita jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa mieleisiäsi paloja ja nauti herkuista!
UUNI- SITÄ SUN TÄTÄ
Kalapäivä. Tyttären kaveri on ollut meillä tämän päivän kyläilemässä, joten sain tehdä ruokaa kolmelle. Kalaa teki mieli, ja lohifile oli tarjouksessa, joten päädyin sen vuoksi uuniloheen. Jälkiruuaksi päätin kokeilla uunijäätelöä todella pitkästä aikaa. Varmaan joskus parikymmentä vuotta sitten tehnyt viimeksi moista herkkua.
Ensin tein sokerikakkupohjan. Ohuen sellaisen. 3 munaa laitoin. Desin sokeria sekaan ja vaahdotin kunnolla. Vehnäjauhon lisäksi laitoin myös perunajauhoa (yhteensä 1,5 dl), ja tietysti leivinjauhetta teelusikallisen. Raastoin vielä sekaan vähän sitruunankuortakin. Paistui sopivaksi noin kymmenessä minuutissa.
Kakkupohjan paistuessa tein nopeasti kalalle kastikkeen jääkaappiin tekeytymään. Turkkilaista jogurttia, sen sekaan sitruunan mehua, valkopippuria, suolaa, sokeria, ruohosipulia. En nyt muista enää laitoinko muuta. Maistelin välillä ja sen mukaan lisäilin aineksia. Tilliä en muistanut ostaa, sitä olisin muuten laittanut myös. Sitten valmistelin kalan. Lohifileen pinnalle vain suolaa ja sitruunapippuria sekä mustaa pippuria ja kala uuniin samalla uunin avauksella kun otin kakkupohjan ulos. Kalan paistoaika riippuu niin paljon kalan koosta, että ihan turha antaa mitään vinkkiä ajan suhteen. En edes kelloa sille tainnut pahemmin vilkaista, kun tarkkailin vain, milloin näyttää sopivalta.
Pesin, kuorin ja pilkoin seuraavaksi. Juureksia. Porkkanaa, lanttua, bataattia sekä punasipulia. Kuutiot kulhoon ja marinadi päälle. Marinadiin laitoin oliiviöljyä, valkosipulia, rosmariinia, mustaapippuria ja suolaa. Sitten kumosin marinoidut juurekset laakeaan uunivuokaan ja lykkäsin nekin uuniin paistumaan. Kun otin lohen pois, lisäsin lämmön 200 asteesta 250 asteeseen, jotta uunijuurekset ottivat vielä lopuksi hyvän värin ja pienen rapeuden pintaansa.
Tämän uunissa paistelun ohessa keitin myös lapsukaisille perunoita, kun heille ei jostain syystä nuo uunijuurekset oikein tunnu maistuvan.
Kukin sai makunsa mukaan repiä salaattia lautaselleen ja ottaa tomaattia, kurkkua ja sitruunaa siihen lisäksi. Sen kummemmin en salaattia alkanut tekemään.
800 g:n lohifile meni kokonaan ja paljon upposi lisukkeita ja kastikettakin. Hyvin tuntui ruoka maistuvan!
Lasten vielä jatkaessa pääruuan syömistä, siirryin jälkiruuan kimppuun.
Ensin keitin kahvin valmiiksi myssyn alle tekeytymään. Kaivoin esille aiemmin valmistelemani uunijäätelön ainekset: kakkupohja, jonka olin jo siirtänyt piirakkavuokaan, valmiiksi hieman sulamaan ottamani puolisen litraa pakastemarjoja, ruuanlaiton yhteydessä valmiiksi puristamani sitruunamehutilkan sekä samoin jo silloin valmiiksi erottelemani 4 munanvalkuaista. Vatkasin valkuaiset ja 2,5 dl tomusokeria kovaksi vaahdoksi. Sekoitin marjojen sekaan vielä sitruunamehun, kostutin kakkupohjaa hieman marjoista valuneella mehulla ja lisäsin sitten vielä marjojen sekaan vähän kanelia ja sokeria. Marjat levitin kakkupohjan päälle. Sen päälle sitten viipaloin vähän yli puolet litran jäätelöpaketista. Koko komeuden vuorasin sitten marenkivaahdolla siten, ettei jäänyt reikiä mihinkään (ettei jäätelö sulaisi uunissa ihan löröksi).
Ihan muutama minuutti 250 asteisessa uunissa (sopivasti väriä pintaan) ja ei muuta kuin syömään. Päälle laitoin jokusen marjan koristeeksi.
Tytär kutsui mummonkin naapurista kahveelle ja hyvin maistui jälkkärikin kaikille.
VOIHAN PANNUKAKKU!
No niin. Ystäväni juuri äsken laittoi viestiä, että hänen tekisi mieli kunnon kahvia ja jotain hyvää sen kanssa. Kyseli, mitä löytyy, jos tulee kylään. No, kahvia olen valmis aina keittämään. Siinä on sellainen juoma, joka on tämän maailman nautintoaineista se vihonviimeinen, josta suostuisin luopumaan. Tai siis en suostuisi ikimaailmassa luopumaan kahvista. Vaikka kaikesta muusta pitäisi luopua, kahvia olisi pakko saada.
No, mitä makeaa hyvää kahvin kanssa? Eihän meillä koskaan ole mitään sellaisia kaapissa valmiina, kun ei niitä meillä juurikaan edes syödä. No, maitoa, munia, voita, sokeria, suolaa ja leivinjauhetta sekä jauhoja nyt toki löytyy, joten niistähän saa pannukakkutaikinan alta aikayksikön.
Onneksi raahasin tänään kaupasta 3 litraa maitoa. Tytär kun nykyään juomalla juo sitä aivan käsittämättömiä määriä. Eilenkin kiskoi lasillisina yhteensä kaksi litraa. Ei siinä mitään, hyvä ettei tarvi patistaa juomaan maitoa, mutta nyt oli sentään jäljellä vielä tarpeeksi, jotta sain sen pannaritaikinankin tekaistua.
Pannaritaikina, kuten aina, syntyi hetkessä. Avasin maitopurkin ja kaadoin siitä ensin suurimman osan. Ehkä lasillinen jäi purkin pohjalle jäljelle kahvimaidoksi. Kouralla mätin sekaan sokeria, neljä pientä kourallista. Suolaa pistin ehkä teelusikallisen, en mitannut sitäkään. Pari kananmunaa sekoitin sekaan ja laitoinpa vähän vaniljasokeriakin. Jauhoja laitoin reilun 4 desiä. Perus muistisääntöni on pannaritaikinaan noin puolet maidon määrästä jauhoja. Koostumuksestahan sen näkee, joten en mitannut jauhojakaan, mutta jos ei paljon tee, niin kannattaa mittailla. Sitten sitä oppii sen koostumuksen vasta, kun on riittävän monesti kokkaillut. Niin, ja livautin sitä leivinjauhettakin sen suurinpiirtein teelusikallisen. Tässä vaiheessa jätin taikinan tuohon vähän tekeytymään. Ajattelin tässä välissä kirjoittaa tämän jutun ja käväistä pikaisesti suihkussa.
Enää ei tarvitse kuin sulattaa reilusti voita ja laittaa se taikinan sekaan. Sitten vain kaadan taikinan isoon laakeaan vuokaan, jonka vuoraan leivinpaperilla. Ja ei kun uuniin! Uunin lämpötila saa olla reilu parisataa astetta ja kaipa se valmiiksi tulee noin puolessa tunnissa, riippuu kuinka vaalean/tumman lopputuloksen haluaa. Sitä voi sitten tiirailla että milloin on sopivaa.
Jääkaapista löytyy useampaakin hilloa lisukkeeksi, joten eiköhän siitä herkkua synny tarpeeksi kun niitä mättää pannukakun päälle.
Uunin laitoin juuri lämpeämään, joten nyt taidan livahtaa sinne suihkuun.
VALKOSUKLAA-MUSTIKKA-JUUSTOKAKKU
Tässä resepti suussasulavan ihanasta juustokakusta, joka paistetaankin uunissa. Jos vaikka on ollut ongelmia saada juustokakkua hyytymään, niin tälläpä pitäisi onnistua. Tämänkin reseptin olen saanut aikanaan, ”yllätys yllätys”, siskoltani, joka kokkailee herkkuja vieläkin ahkerammin kuin minä. Minä teen enemmän sellaista perus kotiruokaa. Sisko taas on perehtynyt enemmänkin kaikenlaisiis special-herkkuihin.
Valkosuklaa-mustikka juustokakku, siskon kanssa tehty
Keksipohja:
300g digestivekeksejä
150g voita
Kakkutaikina:
600g Philadelphiajuustoa
2,5dl maitorahkaa
1,5 dl sokeria
1dl maissitärkkelystä
2tl vaniljasokeria
3 munaa
1dl vispikermaa
200g valkosuklaata
1,5dl mustikoita
Säädä uuni 175 asteeseen. Murskaa keksit hienoksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele keksinmurit irtopohjavuokaan (noin 24cm halkaisija) pohjalle. Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia ja anna jäähtyä.
Vatkaa philadelphia-juusto ja maitorahka tahnamaiseksi. Sekoita joukkoon sokeri, maissitärkkelys ja vaniljasokeri. Hämmennä joukkoon munat yksi kerrallaan ja viimeiseksi kuohukerma.
Paloittele sulkaa ja sulata se vesihauteessa ja lisää taikinaan. Kaada taikina keksipohjan päälle ja ripoittele päälle mustikat. Paista kakkua uunin keskitasolla noin 40 minuttia. (Peitä alumiinifoliolla, jos kakku näyttää aiemmin kullanruskealta) Sammuta uuni ja anna kakun olla jälkilämmöllä noin 30 minuuttia.
Anna jäähtyä ja eiku syömään!
Ja tämä tosiaan kannattaa tehdä edellisenä päivänä ja antaa rauhassa jäähtyä yön yli.
VINKKI: On hyvä huomioida, että laita vuoan alle uuniin esim. piirakkavuoka, koska reunojen välistä valuu jonkin verran. Mutta vielä parempi vinkki: ota leivinpaperista sopiva pala joka peittää koko vuoan, rytistä se nyrkissä ihan mytyksi. tämän jälkeen sen saa aseteltua hyvin kakkuvuokaan.
Parhaat eväät 