Tarjoushaukan lihapata
Possunfile kermakastikkeella ja uunijuureksia
Toiseen blogiini olin kirjoitellut kuvan eväiden kokkailusta. Käyhän kurkkaamassa!
POSSUN LAPA – UNOHTAMANI HERKKU
Tässä nyt kun popsin suussasulavan herkullista iltapalaa (lämpöisiä tuoreita sämpylöitä, niiden päällä kylmiä paksuja siivuja possusta, jonka valmistin eilen ruuaksi), päätin taas pitkästä aikaa kirjoittaa tänne ruokatietoja. Joka päivähän sitä jotain tulee tehtyä ja syötyä, mutta on tämä kirjoittaminen jäänyt nykyään hieman vähemmälle.
Tulin ostaneeksi tarjouksesta puolentoista kilon kimpaleen possun lapaa. Ihan ihmettelin itsekin jo kaupassa, että miksen ole aikoihin (useampaan vuoteen itseasiassa…) moista herkkua valmistanut. Niin helppoa ja simppeliä, edullista ja herkullista. Mukana kun on luuta ja nahkaa sekä rasvaa, niin kyllähän niistä makua irtoaa, vaikkei niitä syökään.
Valmistin lihan padassa hauduttamalla. Ensin hieroin pintaan kunnolla suolaa. Sitten kuorin ja paloittelin (reiluja paloja/lohkoja) porkkanoita ja sipuleita. Heitin lapapalan pataan, päälle porkkanat ja sipulit, epämääräinen roiskaisu kokonaisia maustepippureita ja päälle vielä lihalientä silleen, että melkein koko komeus peittyi. Uunissani oli 125 astetta. Annoin lihan siellä muhia ja hautua kypsäksi ehkä jotain nelisen tuntia. Kyllä tuli kypsää, irtosi luusta hyvin. Ja maku oli kohdallaan. Suolaa laitoin onneksi tarpeeksi. Sitä sai suht. reilulla kädellä pistää…
Keitin lisukkeeksi perunoita ja raastoin porkkanaa. Tytärkin kyseli, miksen useammin ole tällaista herkkuateriaa tehnyt. Aterian jälkeen otin lihakimpaleen erilleen, ja jäähdytin jääkaappiin. Erikseen sinne sitten jäähdytin myös liemen sekä omaan astiaansa porkkana-sipuliosaston. Muutama keitetty perunakin jäi sitten sopivasti, jotta oli tämän päivän ruoka melkein valmiina. Tänään paistelin pannussa eilisiä perunoita, porkkanaa ja sipulia. Lämmitin liemen ja sen seassa tämän päivän ruokailuun tarvittavan määrän lihaa. Jääkaapissa olevasta lihakimpaleesta on sen lisäksi riittänyt hyvin leikattavaksi mukavia makupaloja. Leivoin sämpylöitä tänään, ja sopivan maukas possun viipale sen päällä kyllä kruunaa maun.
Tytär vielä leipoi tänään jälkiruuaksi 4 viljan lastuja, kun teki mieli jotain makeaa. Piti tsekata mitä kaapista löytyy, jotta sai jotain kyhättyä. Pannaria ei viitsitty tänään tehdä, kun tuli jo muutenkin niin tuhdisti syötyä. Pari rapeaa lastua/keksiä kahvin kanssa riitti hyvin. Kyllähän niissäkin ainekset sinänsä kohdallaan oli: voita, sokeria, vaniljasokeria, vehnäjauhoa, leivinjauhetta ja 4 viljan hiutaleita. Ja siihen tyyliin niitä aineksia, että koostumus ja maku vaikuttivat suht. sopivilta. Hyviä tuli. Nam!
SUUSSA SULAVA JUURESLOORA JA LIHAMUREKE
Tänään en sen kummemmin miettinyt ostoksia tehdessä vielä, mitä ruokaa aion tehdä. Ostin jääkaapin täyteen juureksia, 2 kg pussin sekä lanttua, porkkanaa että punajuuria. Jauhelihaa tarttui mukaan myös, kun vähän kävi mielessä sellainen punajuurivuoka, mihin tulee jauhelihaa.
En sitten kuitenkaan tehnyt punajuurivuokaa. En edes käyttänyt punajuuria tänään. Mieleen tuli lanttulaatikon ihana maku, joten päätin tehdä juureksista jotain ihan erikseen. Niinpä tein jauhelihasta murekkeen, ja porkkanoista ja lantuista laatikon siihen lisukkeeksi.
Mureketaikinaan heitin vähän kermaa, mustapippuria, suolaa, grillausmaustetta, korppujauhoja, kananmunaa, sipulia ja jauhelihaa. Niillä aineilla piti mennä, mitä kaapista löytyi, ja tosi maukas oli lopputulos.
Juureslaatikkoa varten ensin kuorin ja pilkoin porkkanat ja lantut kuutioiksi. Keitin niitä melkein kypsiksi. Keitinveden olin maustanut suolalla. Sitten laitoin kuutiot vuokaan, ihan vähän myös keitinlientäkin. Maustoin jauhetulla inkiväärillä, jauhetulla valkopippurilla, suolalla ja siirapilla. Kaadoin sekaan kermaa. Päälle muutama voinokare, mikä tarkoittaa minulla paljon voita, kunnon viipaleita. Sitten vain laitoin molemmat ruokani uuniin pariinsataan asteeseen. En katsonut kelloa, joten en osaa sanoa kauanko niitä paistoin, mutta siten nyt kuitenkin joka tapauksessa, että olivat sopivia ja kypsiä. Lisäsin jossain vaiheessa vielä juureslooraan sekaan korppujauhoja, sillä huomasin niiden juurespalojen lilluvan vähän turhan litkussa nesteessä siellä vuoassa.
Juuresloora oli kyllä todella hyvää. Siinä oli myös vielä mukava koostumus, koska juurespalat olivat sellaisia pureskeltavia, eivät mitään muusia. NAM!!!
Minusta ei kyllä saa mitään reseptien kirjoittajaa… Nytkään en pysty kertomaan mitään määriä ja mittoja. Kaikkea laitoin sopivasti, oman maun ja tarpeen mukaan. Soveltaen herkkuja tehdään!
Niin, ja jälkkäriksi olin tehnyt jo aiemmin päivällä jääkaappiin tekeytymään Rocky Roadia… 😉
RUUSUKAALILAATIKKO (KOKEILU)
Nyt se on uunissa. Tein sen samalla, kun juorusin siskon kanssa puhelimessa. Laitoin sekaan mitä kaapista löytyi. En nyt keksinyt muuta nimeä ruualle kuin ruusukaalilaatikko. Minulla oli jääkaapissa 400 g jauhelihaa, mikä oli pakko käyttää tänään tai olisi pilaantunut. Kaupassa alkoi tehdä mieli ruusukaalia, kun sitä oli paljon ja se oli tarjouksessa. Ostin siis tänään ruusukaalia, muut ainekset löytyivät kaapista kotoa.
Valmistus meni muistaakseni kutakuinkin näin:
Ruskistin jauhelihan ja sipulia. Sekaan myös muutama pilkottu valkosipulin kynsi. Mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Sekaan purkillinen yrttimaustettua tomaattimurskaa.
Siinä samalla poistin ruusukaaleista (2 pkt eli yht. 600 g) kannat ja päälimmäisiä lehtiäkin taisi jäädä pöydälle. Pienimmät ruusukaalit laitoin kokonaisina, isompia puolitin. Keitin ruusukaaleja ihan muutaman minuutin suolalla maustetussa vedessä.
Laitoin ruusukaalit vuokaan. Jauhelihatomaattimurskaseoksen kaadoin siihen päälle. Heittelin päälle voista kunnon nokareita ja kaadoin vielä purkillisen kermaa sekaan. Ripottelin pinnalle juustoraastetta ja pistin laatikon uuniin. Asteita on 200, ja laatikko on nyt ollut uunissa 10 min. Sieltä leviää ainakin hyvä tuoksu. Mausta en mene takuuseen vielä tässä vaiheessa, kun en ole koskaan ennen moista tehnyt. Luulisin ruusukaalin kypsyvän vajaassa puolessa tunnissa, kun niitä jo vähän ennakkoon keitinkin, eli taidan ottaa laatikon uunista n. 10 min. kuluttua ja testata onko kypsyys hyvä.
Kommentoin sitten tähän kirjoitukseen kannattaako tätä tehdä toistekin ja pitkäkö on sopiva paistoaika.
PUNAJUURIJAUHELIHAVUOKA
TÄNÄÄN AINEKSINA:
1 kg punajuuria
400 g jauhelihaa
2 punasipulia
6 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
reilusti emmental-mozzarellaraastetta
suolaa
mustapippuria
Kuori ja paloittele punajuuret. Esikeitä niitä reilusti suolatussa vedessä 10 – 15 min. Kuullota pilkotut punasipulit voissa pannulla, lisää sekaan jauheliha ja ruskista. Kaada punajuurista keitinvesi pois. Lisää sekaan pieneksi pilkotut valkosipulinkynnet. Mausta punajuuret pippurilla ja jauheliha-sipuliseos pippurilla ja suolalla. Sekoita punajuuret ja jauheliha keskenään. Kaada seos uunivuokaan, sekoita sekaan juustoraastetta. Kaada kerma sekaan ja sekoita vielä, ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 175 asteessa n. tunnin ajan. Aika riippuu siitä, kuinka pieniksi laitoit punajuuret, ja millaisen koostumuksen niille haluat saada (mukavaa pureskeltavaa/aivan mössöä).
Hyvää tuli tänään tällä reseptillä. Harmillista kyllä, kuva on huonolaatuinen, eikä kaapissani ollutkaan siihen keralle mitään vihreää. Oletin, että edes rucolaa olisi ollut, mutta olikin päässyt lopahtamaan.
Reseptiähän voi varioida sitten ihan mielensä mukaan. Pilkkomisen sijaan punajuuret voi myös viipaloida tai raastaa. Sekaan voi myös laittaa porkkanaa tai muita lempijuureksiaan (kypsymisajat kannattaa huomioida sitten valmistaessa). Tavallisen kerman sijasta esim. Valion mustapekalla maustettu ruokakerma sopisi tähän takuulla. Tai miksei vaikka aurajuusto, jos siitä tykkää. Myös pastaa voisi ihan hyvin sekaan laittaa, jos siltä tuntuu. Oikeastaan ihan mitä vain kannattaa tämän kanssa kokeilla. Pekonikin voisi olla hyvää tässä. Tuleeko muille mitään tähän sopivaa mieleen?
LAPSUKAINEN TEKI MULLE KESÄEVÄÄT
Tänään tytär teki ruokaa ja tarjoili oikein annoksen lautasella. Kuva kertoo varmasti kaiken, mitä ateria sisälsi.
PAISTETTUJA MUIKKUJA
Tänään naapurikunnan kalastaja kävi aamusta tuomassa kauppaan niin komeita Päijänteen muikkuja, että niitä päivän siellä kalatiskissä katseltuani olin ”pakotettu” ostamaan myös kotiin kelpo satsin.
Niinpä sitten ensi töikseni töiden jälkeen perkasin muikkuja. Ostin myös pienen kattilallisen varhaisperunoita. Ruotsalaisia, ja vielä melko kalliita, mutta kun niin teki mieli…
Kyllä oli maistuvia voissa paistetut muikut kera uusien perunoiden, voin ja ruohosipulin, lisäksi vielä tietysti salaattia.
BANAANIPOSSU
Eilen mietin, mitä laittaisin possunsuikaleista, jotka jääkaappiini olin tullut hankkineeksi. Muistin siinä sitten erään vanhan reseptini, joka siis on tuolla pääkopan uumenissa ollut piilossa muutaman vuoden. En ollut vuosiin tehnyt banaanipossua. Ensimmäisen kerran olen sitä tehnyt joskus n. 20 vuotta sitten, kun sain vinkin joltakin lihafirman konsulentilta. Oman versioni siitä olen kehitellyt ja aika moni sitä on kehunut, kun on maistamaan päässyt.
Ainekset:
porsaan lihasuikaleita n. 500 g (MAUSTAMATTOMANA!!!)
sipulia maun mukaan
1 banaani
smetanaa 1 prk
kermaa 1 prk
Maustamiseen:
currya
soijakastiketta
mustapippuria
paprikajauhetta
(suolaa)
Lisäke:
keitetty riisi
salaattia
Valmistus:
Ruskista lihat ja silputtu sipuli pannulla. Laita mausteista curry jo tässä vaiheessa, jotta sen maku ehtii tulla esiin. Viipaloi banaani ohuina viipaleina pannulle ruskistettujen lihojen päälle. Anna banaanin ”sulaa” hetken lihojen sekaan.Ideana on, että banaani enemmänkin suurustaa kastikkeen kuin toisi siihen paljoa makua. Lusikoi smetana purkista sekaan, sekoita. Sekoita myös kerma joukkoon ja anna kiehua kokoon sopivan aikaa. Mausta oman maun mukaan em. mausteilla. Laita suola viimeisenä, jos tarvitsee enää lisätä (maistamalla selviää).
Tarjoile kastike keitetyn riisin ja salaatin kera. Nehän tietysti valmistit siinä sivussa, kun kastikettakin teit.
Vinkki:
Tämä on vielä paremman makuista seuraavana päivänä lämmitettynä, koska on tietenkin jääkaapissa yön aikana vasta maustunut kunnolla. Kannattaa siis tehdä reilumpi satsi, niin voi syödä kahtena päivänä samaa ruokaa.
TÄYTETYT PAPRIKAT
On ollut ainakin olevinaan niin kauheasti kiireitä, ettei ole ehtinyt tänne ruoka-aiheesta laittamaan kuvan kuvaa tai tekstinpätkää. Nyt purin kamerasta kuvia, ja seasta löytyi pari ruokakuvaakin, joten koitan nyt tähän muistella, mitä tuli tehtyä… Niin kiire ei kyllä ole ollut, ettenkö olisi ehtinyt joka päivä syödä ja tehdä ruokaakin melkein joka päivä, vain pari kertaa tullut käytyä ulkona syömässä.
Tuossa taasen hieman ennen tilipäivää taisi olla ns. sentinvenytyspäivät menossa, niin piti lähes tyhjästä yrittää nyhjästä jotain syötäväksi kelpaavaa. Tytär oli reissussa, joten ihan itseä vain piti ruokkia. Paprikoita olin ostanut tarjouksesta oikein värilajitelman. Sen lisäksi kaapeistani löytyi jauhelihaa, koskenlaskija voimakasta, mozzarellaraastetta, punasipulia, valkosipulia, timjamiruukku ja rukolaa. Tietysti kaikki perusjutut (mm. mausteet, rasvat jne.) niiden lisäksi. Päätin siispä tehdä täytettyjä paprikoita.
Leikkasin paprikoista hatun pois ja poistin sen mukana siemenet. Hattuosat pilkoin sitten salaatin sekaan. Laitoin paprikat suolattuun veteen kiehumaan toviksi. Sillä aikaa tein täytteen. Paistoin jauhelihaa ja sipulia. Maustoin valkosipulilla, timjamilla, mustapippurilla, suolalla, paprikajauheella ja chilijauheella ja laitoin sekaan myös reilusti koskenlaskijaa. En nyt muista millään, oliko näin, mutta saatoin lisätä sekaan myös yrttimaustettua tomaattimurskaa. Valutin paprikoista vedet pois. Maustoin niitä sisältä vielä hieman suolalla ja pippurilla. Sitten tunginkin täytteet niihin. Pinnalle kivasti juustoraastetta ja eikun uuniin. Siellä annoin olla kunnes näyttivät hyviltä. Salaatiksi tosiaan oli siis niitä tuoreita paprikoita paloiteltuna, sekaan pilkoin myös punasipulia. Lisäksi rukolaa, tottakai. Nami namskis, taas oli hyvää!
PÄÄSIÄISHERKUTTELUA
Eilen oli pitkäperjantai. Kyhättiin siskon kanssa superherkullinen pääsiäisateria äitini keittiössä, minne jouduin kantamaan ison kasan keittiövälineitä omasta keittiöstäni, jotta saatiin toteutettua aikeemme. Äiti ei ole mikään kokki, joten varusteet ja esim. maustevarastot ovat sitä luokkaa, että niillä on hankala pärjätä. Kauppakuitin summa oli päätähuimaava, mutta nythän oli kyse juhla-ateriasta. Omat mausteet, yrtit ja kokkiveitsi, pihdit, kauhat yms. sekä kunnon paistinpannu matkaan kotoa, niin olin valmis koitokseen. Kamera siinä hässäkässä sitten unohtui mukaan ottaa, joten kuvia ei ateriasta nyt tähän hätään ole. Yritän kuvailla mahdollisimman hyvin näin verbaalisesti syömisiämme.
Homma alkoi siitä, että pestiin rosamundat ja laitettiin ne kokonaisina uuniin kypsymään. Kakkupohja jälkkäriä varten oli paistunut valmiiksi jo omassa uunissani. Lampaan sisäfileet oli tietenkin otettu huoneenlämpöön heti alkajaisiksi. Jälkkäriä varten kaivettiin sulamaan myös mustikoita ja vadelmiä äidin pakastimesta. Minä kuorin jättikasan valkosipulinkynsiä (varmaankin 5 tai 6 valkosipulia yhteensä…) ja sisko putsaili kalvot pois lihoista ja teki niihin viiltoja joihin tunki valkosipulia tuomaan makua. Tein siinä samalla salaatin. Salaattipohjaksi jäävuorisalaattia, kotimaista kurkkua ja samoin kotimaisia kirsikkatomaatteja. Koristeeksi ja parasta makua tuomaan kuutioin vielä leipäjuustoa ja laitoin vielä tummia rypäleitä. Sisko pisti lihat marinadiin, jossa oli tuoretta rosmariinia, mustapippuria ja suolaa sekä oliiviöljyä. Tankoparsat piti valmistella keittämistä varten, siitä huolehti sisko. Sillä aikaa minä otin kypsyneet perunat uunista, halkaisin ne ja koversin lusikalla sisukset pois. Jätin siis ehjät kuorenpuolikkaat uunipellille. Perunoiden sisukset maustoin kulhossa tuoreella timjamilla, mustapippurilla, suolalla ja kunnon kasalla voita. Tämän mössön sitten lusikoin takaisin kuorien sisään. Pinnalle juustoraastetta, niin olivat siinä vaiheessa siis lopullista uunissa paistoa vaille valmiina.
Seuraavaksi aloin paistaa lampaanfileitä paistinpannulla. Sisko erotteli sillä aikaa munista valkuaiset ja keltuaiset. Valkuaiset jälkkäriä varten, keltuaiset bearnaisekastiketta varten. Lisäksi hän pilkkoi valmiiksi odottamaan kastikkeentekoa hurjan kasan (250 g) voita. Meillä oli 14 lampaan sisäfilettä, joten niiden paistaminen vei tovin. Pannuun mahtui kerralla max 4 filettä, joten 4 satsia piti paistella. Vuokaan pistin valmiit fileet sitten folion sisään vetäytymään. Pöytä tietysti oli katettu ruuanlaiton lomassa jo valmiiksi.
Nyt oli sitten enää loppurutistus jäljellä. Eli parsakattilan alle laitettiin tulet, jotta ne kiehuisivat sopiviksi. Perunat laitettiin uuniin, jotta saatiin sopiva pinta niihin. Lampaanfileet laitettiin myös hetken päästä uuniin toviksi, jotta lämpenivät syöntilämpöisiksi. Samalla siispä teimme aterian kastikkeet. Minä tein lampaan paistoliemestä kermaisen kastikkeen, jonka maustoin lisäämällä reilusti vielä valkosipulia, lisäksi ripaus mustapippuria ja suolaa, saostin hieman maizenalla. Samaan aikaan sisko teki bearnaisekastikkeen. Eli keltuaiset, valkoviinietikka ja mausteet vesihauteessa koko ajan vatkaten ja sinne sitten voita pikkuhiljaa lisäämällä, siten se kastike siitä muodostuu. Mausteina sitruunan mehua, yrttejä, suolaa.
Tässä vaiheessa siispä oltiin valmiita syömään. Emme tarjoilleet erikseen alku- ja pääruokaa, vaan jokainen sai syödä missä järjestyksessä halusi. Tarjolla oli siis:
Leipäjuustosalaattia
Parsaa bearnaisekastikkeessa
Lampaan sisäfilettä yrttivalkosipulimaustettuna
Valkosipulista kermakastiketta
Tuunattuja uuniperunoita
Oli kyllä niin mahtavat maut, että oli pakko ahtaa itsensä ihan täyteen ja sitten vielä hieman lisää. Siinä vaiheessa tuntui, ettei jälkkäriä taida mahtua yhtään. Kiireettömästä pääsiäisateriasta kun kuitenkin oli kyse, niin ihan rauhassa siinä istuskeltiin hetki, minkä jälkeen alettiin siivota pöytää ja sen jälkeen kyhätä jälkiruuaksi uunijäätelöä.
Siinä vaiheessa, kun uunijäätelö oli valmis, ja kaffet keitettynä, niin kummasti mahtui taas ahtamaan lisää herkkuja napaansa. Uunijäätelö tehtiin saman reseptin mukaan, minkä olen jo aiemmin täällä kuvaillut, joten en lähde sen valmistusprosessia tässä enää selostamaan.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Jopa niin paljon itseasiassa, että sitä vielä jäi äidin jääkaappiin lämmitettäväksi myöhemmin pääsiäisen aikana. Tänään on kuitenkin vuorossa uunilohta, sillä ostin ison lohifileen sitä varten.
PIKARUOKAPÄIVÄ
Eihän se kaunis ole, mutta sitäkin maukkaampi. Munakas.
Töistä tultuani tänään oli ihan huikea nälkä. Tytär oli menossa mummolaan, joten ei tarvinnut tehdä ruokaa kuin itselle. Siihen nälkään piti saada jotakin, ja paljon, ja äkkiä. Paistoin sitten kuvan mukaisen munakkaan itselleni. Sisältää myös juustoa. Päälle olisin vielä heittänyt ison kasan rucolaa, mutta unohdin ostaa sitä kun oli loppu jääkaapista. Hyvältä se maistui ilman rucolaakin. Ripottelin päälle sitä itse tehtyä sipulista chilikastiketta.
Nam! Ja nälkäkin lähti.
UUNI- SITÄ SUN TÄTÄ
Kalapäivä. Tyttären kaveri on ollut meillä tämän päivän kyläilemässä, joten sain tehdä ruokaa kolmelle. Kalaa teki mieli, ja lohifile oli tarjouksessa, joten päädyin sen vuoksi uuniloheen. Jälkiruuaksi päätin kokeilla uunijäätelöä todella pitkästä aikaa. Varmaan joskus parikymmentä vuotta sitten tehnyt viimeksi moista herkkua.
Ensin tein sokerikakkupohjan. Ohuen sellaisen. 3 munaa laitoin. Desin sokeria sekaan ja vaahdotin kunnolla. Vehnäjauhon lisäksi laitoin myös perunajauhoa (yhteensä 1,5 dl), ja tietysti leivinjauhetta teelusikallisen. Raastoin vielä sekaan vähän sitruunankuortakin. Paistui sopivaksi noin kymmenessä minuutissa.
Kakkupohjan paistuessa tein nopeasti kalalle kastikkeen jääkaappiin tekeytymään. Turkkilaista jogurttia, sen sekaan sitruunan mehua, valkopippuria, suolaa, sokeria, ruohosipulia. En nyt muista enää laitoinko muuta. Maistelin välillä ja sen mukaan lisäilin aineksia. Tilliä en muistanut ostaa, sitä olisin muuten laittanut myös. Sitten valmistelin kalan. Lohifileen pinnalle vain suolaa ja sitruunapippuria sekä mustaa pippuria ja kala uuniin samalla uunin avauksella kun otin kakkupohjan ulos. Kalan paistoaika riippuu niin paljon kalan koosta, että ihan turha antaa mitään vinkkiä ajan suhteen. En edes kelloa sille tainnut pahemmin vilkaista, kun tarkkailin vain, milloin näyttää sopivalta.
Pesin, kuorin ja pilkoin seuraavaksi. Juureksia. Porkkanaa, lanttua, bataattia sekä punasipulia. Kuutiot kulhoon ja marinadi päälle. Marinadiin laitoin oliiviöljyä, valkosipulia, rosmariinia, mustaapippuria ja suolaa. Sitten kumosin marinoidut juurekset laakeaan uunivuokaan ja lykkäsin nekin uuniin paistumaan. Kun otin lohen pois, lisäsin lämmön 200 asteesta 250 asteeseen, jotta uunijuurekset ottivat vielä lopuksi hyvän värin ja pienen rapeuden pintaansa.
Tämän uunissa paistelun ohessa keitin myös lapsukaisille perunoita, kun heille ei jostain syystä nuo uunijuurekset oikein tunnu maistuvan.
Kukin sai makunsa mukaan repiä salaattia lautaselleen ja ottaa tomaattia, kurkkua ja sitruunaa siihen lisäksi. Sen kummemmin en salaattia alkanut tekemään.
800 g:n lohifile meni kokonaan ja paljon upposi lisukkeita ja kastikettakin. Hyvin tuntui ruoka maistuvan!
Lasten vielä jatkaessa pääruuan syömistä, siirryin jälkiruuan kimppuun.
Ensin keitin kahvin valmiiksi myssyn alle tekeytymään. Kaivoin esille aiemmin valmistelemani uunijäätelön ainekset: kakkupohja, jonka olin jo siirtänyt piirakkavuokaan, valmiiksi hieman sulamaan ottamani puolisen litraa pakastemarjoja, ruuanlaiton yhteydessä valmiiksi puristamani sitruunamehutilkan sekä samoin jo silloin valmiiksi erottelemani 4 munanvalkuaista. Vatkasin valkuaiset ja 2,5 dl tomusokeria kovaksi vaahdoksi. Sekoitin marjojen sekaan vielä sitruunamehun, kostutin kakkupohjaa hieman marjoista valuneella mehulla ja lisäsin sitten vielä marjojen sekaan vähän kanelia ja sokeria. Marjat levitin kakkupohjan päälle. Sen päälle sitten viipaloin vähän yli puolet litran jäätelöpaketista. Koko komeuden vuorasin sitten marenkivaahdolla siten, ettei jäänyt reikiä mihinkään (ettei jäätelö sulaisi uunissa ihan löröksi).
Ihan muutama minuutti 250 asteisessa uunissa (sopivasti väriä pintaan) ja ei muuta kuin syömään. Päälle laitoin jokusen marjan koristeeksi.
Tytär kutsui mummonkin naapurista kahveelle ja hyvin maistui jälkkärikin kaikille.
KESÄKURPITSALASAGNE
Tähänkin lisään kuvan, kun seuraavan kerran tätä herkkua jälleen kokkailen.
Uusimman Yhteishyvän ruokaliitettä lueskellessa yksi resepti pakotti houkuttelevuudellaan sitä välittömästi kokeilemaan. Sattui olemaan vapaapäivä, niin tartuin heti toimeen. Se kannatti!
Vähän sovelsin mausteita oman maun mukaan, mm. reilusti valkosipulia. Mieleen tuli vasta jälkikäteen (syödessä siis), että varmasti olisi tähän ruokaan sopinut, kun olisi väliin vielä viipaloinut tomaattiakin, tai jotain muitakin kasviksia, esim. paprikaa. Minä mm. sivelin kesäkurpitsanviipaleet oliiviöljyllä ennen vuokaan asettelemista. Reseptin aineksissa mainitaankin oliiviöljy, mutta itse ohjeessa siitä ei kai puhuta mitään. En oikein tiedä mihin se ohjeen mukaan olisi pitänyt laittaa, eihän jauhelihan paistamiseen ainakaan tarvitse rasvaa laittaa. En ole varma luinko reseptiä riittävän tarkkaan. Lähinnä siis idean siitä poimin ja sitten riensin kauppaan ostamaan aineksia.
Uunista leijaileva tuoksu oli suorastaan taivaallinen. Ihan malttamattomana odotin, että pääsisin ruokaan käsiksi. Ja kyllä se oli maultaan vähintäänkin sen taivaallisen tuoksunsa veroista. Sitä todisti myös ystäväni, joka poikkesi meillä kylässä ennen iltavuoroon lähtöään. Ei ollut ehtinyt kotona syömään, ja piti tyhjää vatsaansa sillä hetkellä onnenpotkuna, koska sai herkutella tätä uskomattoman namia ruokaa. Lisänä oli vielä juuri ennen lasagnea uunista otetut sämpylät. Molemmat päätimme tehdä tätä herkkua toistekin, todennäköisesti vielä pian ja useastikin. Aloin jo suunnitella kesäksi kesäkurpitsaviljelmää takapihalle, jotta olisi raaka-ainetta sitten riittävästi omasta takaa!
Tämä resepti on vielä siitäkin mukava, että olen pyrkinyt vähentämään mm. pastan ja perunan käyttöä, enkä niitä höttövehnäleipiäkään yleensä popsi. Eli kai tässä jonkin sortin hiilarien vähentäminen on ollut käynnissä. En niitä ole poistanut ruokavaliostani, enkä aio niin tehdä vastaisuudessakaan. Syön mitä mieli tekee, ja piste. Ei kun huutomerkki! Kuitenkin, pidän hyvästä ruuasta, enkä halua syödä itseäni turvoksiin ja oloa huonoksi. Silti syön mielelläni hyvää ruokaa paljonkin, joten tämän tyyppiset reseptit sopivat siihen tarkoitukseen.
Jos vain pidät kesäkurpitsasta, niin todellakin suosittelen tätä kokeilemaan!
21.8.2012
Pitää näköjään varmuuden vuoksi kopioida tuo Yhteishyvän resepti tähän tekstiinkin. Tulin vilkaisemaan että mitä tuohon alkuperäiseen reseptiin kuuluikaan, ja yritin avata tuon tekstini alussa olevan linkin. Sivua ei löytynyt! Onneksi sentään löysin sanahaulla vielä reseptin sieltä Yhteishyvän sivuilta. Korjasin linkkiin uuden osoitteen, mutta täytyy nyt vielä tekstillä varmistaa, että jää talteen:
4 – 6 annosta
800 g kesäkurpitsaa
ripaus suolaa
Jauhelihakastike
400 g tomaattimurskaa
400 g jauhelihaa
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattisosetta
ripaus suolaa
ripaus sokeria
ripaus rouhittua mustapippuria
Lisäksi
250 g mozzarellajuustoa
1 dl juustoraastetta
Viipaloi kesäkurpitsat pituussuunnassa noin puolen sentin paksuisiksi. Ripottele viipaleille suolaa. Anna hikoilla 15 minuuttia. Kuivaa talouspaperilla. Nosta tomaattimurska valumaan siivilään. Paahda jauheliha pannulla ja lisää joukkoon hienonnetut sipulit. Lisää tomaattisose ja -murska. Mausta. Valuta ja viipaloi mozzarella. Nostele uunivuokaan kerroksittain kesäkurpitsaa, mozzarellaa ja jauhelihaseosta niin, että pinnalle tulee kesäkurpitsaa. Ripottele päälle juustoraaste. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia.
Parhaat eväät 