Ruokaa, kokkailua, makuja, reseptejä

Viimeisimmät

POSSUN LAPA – UNOHTAMANI HERKKU

Tässä nyt kun popsin suussasulavan herkullista iltapalaa (lämpöisiä tuoreita sämpylöitä, niiden päällä kylmiä paksuja siivuja possusta, jonka valmistin eilen ruuaksi), päätin taas pitkästä aikaa kirjoittaa tänne ruokatietoja. Joka päivähän sitä jotain tulee tehtyä ja syötyä, mutta on tämä kirjoittaminen jäänyt nykyään hieman vähemmälle.

Tulin ostaneeksi tarjouksesta puolentoista kilon kimpaleen possun lapaa. Ihan ihmettelin itsekin jo kaupassa, että miksen ole aikoihin (useampaan vuoteen itseasiassa…) moista herkkua valmistanut. Niin helppoa ja simppeliä, edullista ja herkullista. Mukana kun on luuta ja nahkaa sekä rasvaa, niin kyllähän niistä makua irtoaa, vaikkei niitä syökään.

Valmistin lihan padassa hauduttamalla. Ensin hieroin pintaan kunnolla suolaa. Sitten kuorin ja paloittelin (reiluja paloja/lohkoja) porkkanoita ja sipuleita. Heitin lapapalan pataan, päälle porkkanat ja sipulit, epämääräinen roiskaisu kokonaisia maustepippureita ja päälle vielä lihalientä silleen, että melkein koko komeus peittyi. Uunissani oli 125 astetta. Annoin lihan siellä muhia ja hautua kypsäksi ehkä jotain nelisen tuntia. Kyllä tuli kypsää, irtosi luusta hyvin. Ja maku oli kohdallaan. Suolaa laitoin onneksi tarpeeksi. Sitä sai suht. reilulla kädellä pistää…

Keitin lisukkeeksi perunoita ja raastoin porkkanaa. Tytärkin kyseli, miksen useammin ole tällaista herkkuateriaa tehnyt. Aterian jälkeen otin lihakimpaleen erilleen, ja jäähdytin jääkaappiin. Erikseen sinne sitten jäähdytin myös liemen sekä omaan astiaansa porkkana-sipuliosaston. Muutama keitetty perunakin jäi sitten sopivasti, jotta oli tämän päivän ruoka melkein valmiina. Tänään paistelin pannussa eilisiä perunoita, porkkanaa ja sipulia. Lämmitin liemen ja sen seassa tämän päivän ruokailuun tarvittavan määrän lihaa. Jääkaapissa olevasta lihakimpaleesta on sen lisäksi riittänyt hyvin leikattavaksi mukavia makupaloja. Leivoin sämpylöitä tänään, ja sopivan maukas possun viipale sen päällä kyllä kruunaa maun.

Tytär vielä leipoi tänään jälkiruuaksi 4 viljan lastuja, kun teki mieli jotain makeaa. Piti tsekata mitä kaapista löytyy, jotta sai jotain kyhättyä. Pannaria ei viitsitty tänään tehdä, kun tuli jo muutenkin niin tuhdisti syötyä. Pari rapeaa lastua/keksiä kahvin kanssa riitti hyvin. Kyllähän niissäkin ainekset sinänsä kohdallaan oli: voita, sokeria, vaniljasokeria, vehnäjauhoa, leivinjauhetta ja 4 viljan hiutaleita. Ja siihen tyyliin niitä aineksia, että koostumus ja maku vaikuttivat suht. sopivilta. Hyviä tuli. Nam!

SUUSSA SULAVA JUURESLOORA JA LIHAMUREKE

Tänään en sen kummemmin miettinyt ostoksia tehdessä vielä, mitä ruokaa aion tehdä. Ostin jääkaapin täyteen juureksia, 2 kg pussin sekä lanttua, porkkanaa että punajuuria. Jauhelihaa tarttui mukaan myös, kun vähän kävi mielessä sellainen punajuurivuoka, mihin tulee jauhelihaa.

En sitten kuitenkaan tehnyt punajuurivuokaa. En edes käyttänyt punajuuria tänään. Mieleen tuli lanttulaatikon ihana maku, joten päätin tehdä juureksista jotain ihan erikseen. Niinpä tein jauhelihasta murekkeen, ja porkkanoista ja lantuista laatikon siihen lisukkeeksi.

Mureketaikinaan heitin vähän kermaa, mustapippuria, suolaa, grillausmaustetta, korppujauhoja, kananmunaa, sipulia ja jauhelihaa. Niillä aineilla piti mennä, mitä kaapista löytyi, ja tosi maukas oli lopputulos.

Juureslaatikkoa varten ensin kuorin ja pilkoin porkkanat ja lantut kuutioiksi. Keitin niitä melkein kypsiksi. Keitinveden olin maustanut suolalla. Sitten laitoin kuutiot vuokaan, ihan vähän myös keitinlientäkin. Maustoin jauhetulla inkiväärillä, jauhetulla valkopippurilla, suolalla ja siirapilla. Kaadoin sekaan kermaa. Päälle muutama voinokare, mikä tarkoittaa minulla paljon voita, kunnon viipaleita. Sitten vain laitoin molemmat ruokani uuniin pariinsataan asteeseen. En katsonut kelloa, joten en osaa sanoa kauanko niitä paistoin, mutta siten nyt kuitenkin joka tapauksessa, että olivat sopivia ja kypsiä. Lisäsin jossain vaiheessa vielä juureslooraan sekaan korppujauhoja, sillä huomasin niiden juurespalojen lilluvan vähän turhan litkussa nesteessä siellä vuoassa.

Juuresloora oli kyllä todella hyvää. Siinä oli myös vielä mukava koostumus, koska juurespalat olivat sellaisia pureskeltavia, eivät mitään muusia. NAM!!!

Minusta ei kyllä saa mitään reseptien kirjoittajaa… Nytkään en pysty kertomaan mitään määriä ja mittoja. Kaikkea laitoin sopivasti, oman maun ja tarpeen mukaan. Soveltaen herkkuja tehdään!

Niin, ja jälkkäriksi olin tehnyt jo aiemmin päivällä jääkaappiin tekeytymään Rocky Roadia… 😉

RUUSUKAALILAATIKKO (KOKEILU)

Nyt se on uunissa. Tein sen samalla, kun juorusin siskon kanssa puhelimessa. Laitoin sekaan mitä kaapista löytyi. En nyt keksinyt muuta nimeä ruualle kuin ruusukaalilaatikko. Minulla oli jääkaapissa 400 g jauhelihaa, mikä oli pakko käyttää tänään tai olisi pilaantunut. Kaupassa alkoi tehdä mieli ruusukaalia, kun sitä oli paljon ja se oli tarjouksessa. Ostin siis tänään ruusukaalia, muut ainekset löytyivät kaapista kotoa.

Valmistus meni muistaakseni kutakuinkin näin:

Ruskistin jauhelihan ja sipulia. Sekaan myös muutama pilkottu valkosipulin kynsi. Mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Sekaan purkillinen yrttimaustettua tomaattimurskaa.

Siinä samalla poistin ruusukaaleista (2 pkt eli yht. 600 g) kannat ja päälimmäisiä lehtiäkin taisi jäädä pöydälle. Pienimmät ruusukaalit laitoin kokonaisina, isompia puolitin. Keitin ruusukaaleja ihan muutaman minuutin suolalla maustetussa vedessä.

Laitoin ruusukaalit vuokaan. Jauhelihatomaattimurskaseoksen kaadoin siihen päälle. Heittelin päälle voista kunnon nokareita ja kaadoin vielä purkillisen kermaa sekaan. Ripottelin pinnalle juustoraastetta ja pistin laatikon uuniin. Asteita on 200, ja laatikko on nyt ollut uunissa 10 min. Sieltä leviää ainakin hyvä tuoksu. Mausta en mene takuuseen vielä tässä vaiheessa, kun en ole koskaan ennen moista tehnyt. Luulisin ruusukaalin kypsyvän vajaassa puolessa tunnissa, kun niitä jo vähän ennakkoon keitinkin, eli taidan ottaa laatikon uunista n. 10 min. kuluttua ja testata onko kypsyys hyvä.

Kommentoin sitten tähän kirjoitukseen kannattaako tätä tehdä toistekin ja pitkäkö on sopiva paistoaika.

MIELITEKOJA

Keskiviikkoiltana alkoi tehdä ihan älyttömästi mieli graavilohta. No, torstaina sitten ostin lohen kaupasta. Tytär halusi harjoitella fileointia, joten hän sitten veti kalan fileiksi minun opastuksellani. Toinen puoli laitettiin uuniin päivän ruuaksi, toisen graavasin.

Nyt sitten saa nautiskella herkullisia mielihalujensa mukaisia voileipiä.

OMENAT PIIRAKAKSI

Omenoita riittää. Niistä täytyy kokkailla vähän joka päivä jotakin.

Pohjaan vatkaillaan 4 munaa ja 4 dl sokeria vaahdoksi. Sekoitetaan tl leivinjauhetta ja 4,5 dl vehnäjauhoa ensin keskenään ja sen jälkeen muna-sokerivaahtoon.

Pohjan päälle on jo viipaloitu omenat ja peitelty sokerilla sekä kanelilla. Viime silauksena ennen uuniin laittoa…

… vielä peitellään juustohöylän avulla voikerroksella.

175 asteisessa uunissa kun paistelee 35 min. niin tämän näköisen herkun saa aikaiseksi!

Ja ei kun syömään! Jos haluaa, voi nauttia vaniljakastikkeen kera, mutta hyvin maistuu ihan ilmankin.

PUNAJUURIJAUHELIHAVUOKA

TÄNÄÄN AINEKSINA:

1 kg punajuuria
400 g jauhelihaa
2 punasipulia
6 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
reilusti emmental-mozzarellaraastetta
suolaa
mustapippuria

Kuori ja paloittele punajuuret. Esikeitä niitä reilusti suolatussa vedessä 10 – 15 min. Kuullota pilkotut punasipulit voissa pannulla, lisää sekaan jauheliha ja ruskista. Kaada punajuurista keitinvesi pois. Lisää sekaan pieneksi pilkotut valkosipulinkynnet. Mausta punajuuret pippurilla ja jauheliha-sipuliseos pippurilla ja suolalla. Sekoita punajuuret ja jauheliha keskenään. Kaada seos uunivuokaan, sekoita sekaan juustoraastetta. Kaada kerma sekaan ja sekoita vielä, ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 175 asteessa n. tunnin ajan. Aika riippuu siitä, kuinka pieniksi laitoit punajuuret, ja millaisen koostumuksen niille haluat saada (mukavaa pureskeltavaa/aivan mössöä).

Hyvää tuli tänään tällä reseptillä. Harmillista kyllä, kuva on huonolaatuinen, eikä kaapissani ollutkaan siihen keralle mitään vihreää. Oletin, että edes rucolaa olisi ollut, mutta olikin päässyt lopahtamaan.

Reseptiähän voi varioida sitten ihan mielensä mukaan. Pilkkomisen sijaan punajuuret voi myös viipaloida tai raastaa. Sekaan voi myös laittaa porkkanaa tai muita lempijuureksiaan (kypsymisajat kannattaa huomioida sitten valmistaessa). Tavallisen kerman sijasta esim. Valion mustapekalla maustettu ruokakerma sopisi tähän takuulla. Tai miksei vaikka aurajuusto, jos siitä tykkää. Myös pastaa voisi ihan hyvin sekaan laittaa, jos siltä tuntuu. Oikeastaan ihan mitä vain kannattaa tämän kanssa kokeilla. Pekonikin voisi olla hyvää tässä. Tuleeko muille mitään tähän sopivaa mieleen?

Rocky road – mun oma versio

Paitsi että maistuu hyvältä skumpan kera iltapalaksi, on herkullista kahvin kera tai ihan vaikka pelkiltäänkin.

Ainekset:

2 kpl Fazerin sinistä maitosuklaalevyä
1 pss Väiski vaahtokarkkia (90g)
1 pss Paahdetut ja suolatut pähkinät (150g)
1/2 pss Taffel Chili Nuts (eli n. 75g)

Valmistusohje:

Pilko vaahtokarkit sopivan pieniksi paloiksi. Murskaa pähkinät (itse pistän pähkinät muovipussiin ja hakkaan leikkuulauden päällä paistinpannun pohjalla, mutta kukin toimikoon tyylillään…). Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita sulan suklaan sekaan vaahtokarkit ja pähkinät. Vuoraa vuoka (mun vuoka 22 * 28 cm) leivinpaperilla ja kaada seos siihen. Levitä tasaiseksi. Laita jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa mieleisiäsi paloja ja nauti herkuista!

KESÄISIÄ EVÄITÄ

Tässä maisemassa kelpaa retkeillä ja tehdä retkiruokaa.

Luonnon helmassa makkaranpaistossa

ennen-kuva

jälkeen-kuva

Tämä jälkkäri maistuu aina!

PIZZAPÄIVÄ

Tytär kinusi kovasti tänään, että oltaisiin lähdetty pizzeriaan syömään. Mielensä teki pizzaa. Itselläni taas oli sellainen olo, että tänään kun on koko sadepäivän viettänyt kotona ihan kotoisan rennosti ja rönttövaatteet päällä, niin ei tehnyt mieli lähteä mihinkään ihmisten ilmoille. Ja ruuaksikin olin suunnitellut vain, että syömme eilisen ja toissapäivän ruokien loput pois jääkaapista.

Hetken mietin, mitä siellä kaapeissa on, ja tulin siihen päätelmään, että kyllähän niitä jämiä voi hyödyntää pizzan täytteenä, joten tein pizzataikinan (vettä, hiivaa, suolaa, öljyä ja vehnäjauhoja), ja sain sen avulla suostutelluksi tytön kokoamaan oman pizzansa ja tyytymään tällä kertaa kotipizzeriaan.

Kaapista tytär löysi valkosipulitomaattimurskaa, eilistä jauhelihakastiketta, toissailtaisen possunfilepihvin, meetvurstia, tomaattia, jalapenoa ja juustoraastetta. Harmitteli kun ei ollut aurajuustoa eikä ananasta. Näistä eväistä sai kyllä kyhättyä jo maistuvan pizzan uuniin paistumaan. Valmiin pizzan päälle haki vielä pihalta ihanan tuoksuvaa rucolaa ja siihen vielä kun ripotteli vähän oliiviöljyä päälle, niin kylläpä NÄYTTI herkulta. Minulle ei sitä luvannut ollenkaan, mutta lopulta sain kuin sainkin myös pari palaa. Oli todella hyvää.

Olin aamupäivällä tehnyt sämpylätaikinan valmiiksi jääkaappiin, joten siinä sain sitten vielä samalla uunin lämmityksellä paistettua tuoreet sämpylät.

Jälkiruuan valmistukseen ei paljon tarvinnut panostaa, sillä ystävä kävi päivällä kylässä, ja toi tuliaisia:

Maistuva ja helppo ateria sunnuntaiksi, aineksina lähinnä kaappeihin kertyneet ruuantähteet. Aina ei tarvitse nähdä kauheaa vaivaa ruuanlaiton eteen, ei edes joka kerta. Vaikka mielestäni ruuan tekeminen ei koskaan ole ollut vaivalloista, mutta tänään se oli erityisen helppoa, osittainhan sen toki hoitikin joku muu kuin minä itse.

RAPARPERIPIIRAKKA

4 munaa
4 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

raparperia
voita
kanelia
sokeria

Vatkaa sokeri ja munat kuohkeaksi. Sekoita jauhot (leivinjauhe sekoitettuna vehnäjauhojen sekaan). Minulla ainakin tänään vaikutti siltä, että hieman liikaa tuota jauhoa, joten voi olla, että riittäisi 4 desiäkin… Enkä ole varma miten se resepti alunperin on mennyt, koska tämä tuli ihan tuolta jostain takaraivon sopukoista eli ihan ulkomuistista menin. Leivinjauheen mittasin reilulla kädellä, eli saattoi menna 1,5 tl:kin.

Levitä taikina uunipelle leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle maun mukaan raparperia (jonka olet siis ennen sitä kuorinut ja paloitellut). Minä laitoin oikein reilusti raparperia, kun sitä tuntuu tuolla meidän pihamaalla riittävän ja se on hyvää. Sen pinnalle taas oman maun mukaan kanelia ja sokeria. Lopuksi vedä juustohöylällä voista viipaleita ja peitä niillä koko komeus. Sain kulumaan reilun puoli pakettia voita, joten siitäkin jo pystyin päättelemään, ettei lopputulos voi olla mitään muuta kuin älyttömän hyvää! Paista n. 35 min. 175 asteessa ja valmista on.

Tarjoile vaniljakastikkeen kera. Tänään meillä oli myös tuoreita mansikoita, joten tarjosin niitä myös herkun kanssa, ja sopivat enemmän kuin täydellisesti tähän kokonaisuuteen. Käytin muuten valmista vaniljakastiketta, Valion Eila laktoositon Vanhan ajan vaniljakastike, vispattuna. Oli tosi hyvää, NAM!!!