PIZZAPÄIVÄ

Tytär kinusi kovasti tänään, että oltaisiin lähdetty pizzeriaan syömään. Mielensä teki pizzaa. Itselläni taas oli sellainen olo, että tänään kun on koko sadepäivän viettänyt kotona ihan kotoisan rennosti ja rönttövaatteet päällä, niin ei tehnyt mieli lähteä mihinkään ihmisten ilmoille. Ja ruuaksikin olin suunnitellut vain, että syömme eilisen ja toissapäivän ruokien loput pois jääkaapista.

Hetken mietin, mitä siellä kaapeissa on, ja tulin siihen päätelmään, että kyllähän niitä jämiä voi hyödyntää pizzan täytteenä, joten tein pizzataikinan (vettä, hiivaa, suolaa, öljyä ja vehnäjauhoja), ja sain sen avulla suostutelluksi tytön kokoamaan oman pizzansa ja tyytymään tällä kertaa kotipizzeriaan.

Kaapista tytär löysi valkosipulitomaattimurskaa, eilistä jauhelihakastiketta, toissailtaisen possunfilepihvin, meetvurstia, tomaattia, jalapenoa ja juustoraastetta. Harmitteli kun ei ollut aurajuustoa eikä ananasta. Näistä eväistä sai kyllä kyhättyä jo maistuvan pizzan uuniin paistumaan. Valmiin pizzan päälle haki vielä pihalta ihanan tuoksuvaa rucolaa ja siihen vielä kun ripotteli vähän oliiviöljyä päälle, niin kylläpä NÄYTTI herkulta. Minulle ei sitä luvannut ollenkaan, mutta lopulta sain kuin sainkin myös pari palaa. Oli todella hyvää.

Olin aamupäivällä tehnyt sämpylätaikinan valmiiksi jääkaappiin, joten siinä sain sitten vielä samalla uunin lämmityksellä paistettua tuoreet sämpylät.

Jälkiruuan valmistukseen ei paljon tarvinnut panostaa, sillä ystävä kävi päivällä kylässä, ja toi tuliaisia:

Maistuva ja helppo ateria sunnuntaiksi, aineksina lähinnä kaappeihin kertyneet ruuantähteet. Aina ei tarvitse nähdä kauheaa vaivaa ruuanlaiton eteen, ei edes joka kerta. Vaikka mielestäni ruuan tekeminen ei koskaan ole ollut vaivalloista, mutta tänään se oli erityisen helppoa, osittainhan sen toki hoitikin joku muu kuin minä itse.

Advertisement